Nuasjärven kisa antoi revanssin huonosti menneestä Honda cupin toisesta osakilpaillusta josta jäi kyllä ikuiset ”arvet” muistoksi. Vieläkin ihmetyttää miten pahasti voi kotikentällä tehdä ohivedon. Toisaalta erittäin hyvä opetus ettei vaan taas pääse kaavoihin kangistumaan. Kotikentälläkin pitäisi ottaa samanlainen asenne kuin vieraalla järvellä ”kaikki on mahdollista” uistellessa. Kisassa ratkaistiin myös pitäjänmestaruuskin jonka voittamisesta oon haaveillut niin kauan kuin oon uistelua harrastanut. Mahdollisuuksia on ollut monia mutta ei vaan päivän kunto oo riittänyt. Kaikki nämä tekijät pakotti opettelemaan Nuasjärveä entistä enemmän avarammin katsein. Halu voittaa oli kova ja alla oli muutenkin hyvä kisakausi. Tunnetusti nälkähän kasvaa syödessä ;).
Treenireissuja tein kymmenkunta ja niistäkin oli kolme uistelukeikkaa venäläisille.
Keikan yhteydessä saa vähän kisa fiilistä kun pitää taata hyvä saalis asiakkaille ja saahan siitä vähän rallukkaakin kattamaan kuluja ja niitä nimittäin näillä käynti määrillä riittää! Itse kisaan taktiikka ja paikka ratkesi jo viikkoa ennen H-hetkeä. Loppu ajan kuljeksittiin ympäri Nuasjärveä etsien ”avarin silmin” muita mahdollisuuksia.Hyviä uusia paikkoja löytyi ja kalaa tuli kyllä joka paikasta isompia ja pienempiä missä vaan tuli käytyä.
Koitti viimein ratkaisun päivä jossa punnittiin päivän kunto. Kerrankin oli sellainen hyvä tunne heti aamusta eikä edes hirveenä vapissut käsikään jännityksestä olihan sentään taas kerran kauden kohokohta. Rampille saavuttuamme alkoi heti ”henkinen kisa” venekuntien kesken. Kollega toivotteli huomenet tyylillä "huomenta ykkönen " siihen huumorilla kuittasin takaisin huomenta kakkonen ;).
Siinä kollega purnasi et ollaampa sitä itsevarmoina tänään. Kuittauksena huudahdin että pakko olla jos mielii tänään voittaa. Nooh aika vierähti ja saavuttiin kisakeskukseen katselemaan muiden touhuja ja kuuntelemaan lisää kuitteja.
Ennen kisaa halusi Jo-lu pitää Honda cupin vetäjänä palaverin porukalla ensi vuoden kisoista. Ideoita tuli paljon hyviä. Ehkä eninten herätti huomiota kuhan korkea kerroin (2,5). Liikaahan se oli kun mittarajakin vain 45cm. Siitä saatiin aikaan oikeastaan aika hyvä kompromissi. Nostettiin kuhan kisamitta 48cm mutta kerroin säilyi entisellään.
Ihan meidän kisatuloksista olisi menneen kesän aikana uudistuksella pudonnut joka kisa 2-4 mittakuhaa pois. Sama kisatuloksena 3,5-7 kiloa vähemmän. Vaikutuksella tasoitetaan aika paljon erotusta haukea ajatellen. Toinen hyvä "uudistus" ehdotus allekirjoittaneelta joka ei kylläkään saanut oikeen tulta alle olisi ollut järvien kierrätys. Kierrätyksellä tarkoitan ajankohdan vaihto samoille kisajärville kun ne näkyy pysyvän vakiona vuodesta toiseen. Esimerkkinä vaikka Sotkamon kisa siirrettäisi vaikkapa neljänneksi osakilpailuksi eli tässä tapauksessa heinäkuun puolelle.Tällä muutoksella saataisi järven olemusta muutettua esimerkiksi Kalapaikkojen suhteen jotka menisi täysin uusiksi. Mihin se sitten kaatui…
Taitaa olla ne rutiinit muillakin kuin meidänkin venekunnalla Toisaalta on kuitenkin ihan järkevä suurimmalle osalle kun eivät todellakaan kerkiä/jaksa treenata niin säilyypähän jokin logiikka vuodesta toiseen. Palaverin lopuksi Jo-lu ilmoitti vetäytyvänsä vetäjän paikalta. Siinäpä pohdittiin uutta jatkajaa eikä siihen kyllä heti vastausta saatu asia jäi kuitenkin leijumaan.
Viimein oli startin aika ja porukka painoi plaanissa kohti kalapaikkojaan paitsi Sinttivintturit ja Team Nautico. Molemmat yritti pimittää loppuun asti kalapaikkansa ajelemalla ympäri Nuasjärveä. Saattoi siinä muut seurata ja nauraa poikien hurruuttelua ja huumorimieltä kun välillä pysähdyttiin muka kelkkoja levittelemään sitten jatkettiin ja taas...
Niinhän siinä loppujen lopuksi sitten kävikin kuten jo Jykke-papan kanssa ounasteltiinkin.Poikien eilisten treenien perusteella meillä oli kalapaikkana sama lahti ja sieltä lähes sama paikka.
Tässä vaiheessa rupesi hieman pelottamaan että pojat olisi vetäneet eilen meidän paikan ja ”pilanneet” samalla neitseellisen paikan treenatessaan. Me päätettiin jo viikkoa aiemmin pelipaikka ja jätettiin ihan tarkoituksella rauhaan etsien muualta kalapaikkoja ja ennen kaikkea seurattiin kalojen liikkumisia ihan ajatellen miten se vaikuttaa mahdollisesti tulevalla pelipaikalla. Rytmi säilyi koko viikon samana ja silläpä se oli hyvä fiilis kisa-aamuna ennen kuin pojat tuli samoille paikoille. Alku lähti sinttivinttureille poikkeuksellisesti nimittäin heti miten kala söi ja sumpun kannen saranat narisi tasaiseen tahtiin reilun kokoisista hauista ja joistain mitallisista kuhista. Parituntinen meni äkkiä katsellessa Silvanin ja Jykke-papan kepittäessä kaloja kovalla prosentilla ylös kunnes sitten hiljeni. Tässä vaiheessa alkoi hieman epäilyttää oliko vehkeet, taktiikka vai hiljainen kohta syynä hiljentymiseen? Eikä samalla Nauticon pois lähtökään plaanissa ”pelipaikalta” kyllä yhtään helpottanut valintaa.
Tiesin melkein poikien taktiikan että 20 kiloa paikalta ja vaihto. Totta kai siinä vaiheessa oletti että niillä on homma hanskassa ja siirtyvät seuraavaan 20 kilon paikkaan. Siinäpä sitä oltiin hetkessä tiukkojen valintojen edessä. meilläkin oli jotain 20 kiloa kalaa. Pitäiskö pelata samanlailla ja siirtyä tiedossa olevaan kohtalaisen tuntuiseen varapaikkaan toiselle puolen järveä pelaamaan poikien peliä. Päätettiin kuiteskin yhdessä tuumin jatkaa samoilla vehkeillä ja taktiikalla mutta vaihdetaan hieman paikkaa syvemmälle ”lahteen” josta tuli treeneissä hyvin kalaa tosin pienempää kuin ”ykköspaikalta” mutta mitallista siltikin. Taktisesta vedosta kerrankin oikea valinta heti ensimmäisellä yrityksellä. Kepit taipui ja mikä parasta oltiin aivan yksin alueella. Saatiin rauhassa kurvailla eikä tarvinnut peitellä linjojaan.
Puolessa välin kisaa Nauticon porukan kanssa vaihdettiin saldoja ja siinä selvisi että johdetaan reilulla viidellätoista kilolla mutta poijilla suurin hauki reilu kutonen. Samalla selvisi ettei pojat ollut saanutkaan kalaa ykköspaikalta kuin jotain kymmenen kiloa.
Meidän taktiset vedot oli aikasta ylivoimaiset poikiin nähden kerrankin. Hyvän olon tunne hiipi väkisinkin mieleen että jos nyt tällä vauhdilla jatketaan niin viimein haave pitäjänmestaruuteen olisi mahdollista.
Vauhdin ylläpitämisen lisäksi tavoiteltiin yli kutosen hauen ylittämistä vaihtamalla pari ison kalan vehjettä pyyntiin jos vaikka vielä suurin kalakin pokattaisi (suuruuden hullu idea). Eipä mennyt kauan kun keppi taipui hyvän näköisesti mutta ei riittävästi reilu nelonen kuiteskin. Homma jatkui ja puhelin soi kertoakseen jolulla olevan metrin hauki ja jollain vieläkin isompi jotain yhdeksän kilon kala. Pieni isku vyön alle omalle kohdalle mutta meillä oli varmasti kovin tulos silläpä sitä punnerrettiin melkein loppuun asti täysillä.
Aivan lopussa sitten hyvän olontunne valtasi ihan väkisin mielen kun tiesi sumpussa olevan kalaa jotain 50-55 kiloa kyllähän sen pitäisi riittää voittoon.
Rannassa vasta tajuttiin oikeastaan kalojen määrä. Niitähän oli paljon enemmän kuin arvattiinkin yllättäin. Järvellä tahtoo mennä aina arviot alakanttiin kun kiireellä sumppuun laitellaan vihkoon vain merkkinä lähin tasakilo ja mieluiten alaspäin.
Hauet sopi just lihalaatikkoon kun kukkurilleen Silvan asetteli ja kuhatkin sopi nätisti S-marketin muovipussiin, samalla punnittiin kuhien painoksi 8 kiloa. Silvanin kalojen verestystä seuratessa kuultiin huhu jolulla olevan kuhia 15 kiloa ja siihen hauet päälle. Niinkö tässä taas kävi kerkesin jo mielessäni noitua. Aina joku tulee puskasta kuha säkkisän kanssa ja kiilaa ohi.
Puntari jonossa punnittiin moneen kertaan jolun hauet. Toivoa sopi että oispa jolulla haukea maksimissaan alle 25 kilon niin me voitettaisi.
Ensin punnittiin meidän saalis joista saldoksi kertyi haukea 45 kiloa ja kuhaa 8 kiloa joihin kerroin lisää 2,5 eli kuhista 20 kiloa ja kokonais-saldoksi karttui 64,830kg.
Jolun säkin punnitus kesti ja kesti tuntui suorastaan ikuisuudelle kun odotti tulosta jännittyneenä. Kuhia 15 kiloa niistä 37,5 kiloa kisatulosta kuten huhu kertoikin. Puntari kun oli vielä pieni sillä pystyi punnitsemaan maksimissaan kymmenen kiloa kerralla. Totta kai haukea oli sen verran että kolmeen osaan meni punnitus meni...
Loppujen lopuksi haukea oli hieman yli 20 kiloa. Voi sitä riemun tunnetta. Piti kammeta itsensä hieman syrjemmälle veneeseen istumaan ja pohtimaan miten tässä nyt näin kävi. Tuntui se niin uskomattomalle voittaa viimein haaveiltu Sotkamon pitäjänmestaruus ja vielä niinkin rajulla tuloksella ettei tarvinnut kenenkään selitellä.
Eroa kakkoseen 7 kiloa ja eroa kolmoseen jo 26,5 kiloa. Tämä päivä jää itselle historiaan lauseena...
”Voitoista makein”.
Kauden paras veto tärkeimpään paikkaan. Palkintojen jako meni pystejä vastaanottaessa. Ensin Honda cup 2007 mestaruus pytyt. Sitten Honda cup 2007 kakkosen pytyt Nikulan poppoolle kun pojat ei itse olleet paikalla. Sitten Kainuun piirimestaruus 2007 pytyt, Sotkamon pitäjänmestaruus 2007 pytyt ja lopuksi eninten haaveiltu kiertopalkinto pitänjänmestaruudesta. Taidettiimpa siinä jossain välissä voittorahojakin saada. Yhteensä erilaisia palkintopyttyjä saatiin 13 kappaletta sisältäen Nikulon poppoon pystit.
Tälläiseen menestykseen voisi vaikka tottuakin HI! Sijoitus 1. Tulos 64830gr.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti