maanantai 28. joulukuuta 2009

Joulun jälkeen, Sotkamo

No ompas Sinttivintturit ollut kilttinä männä vuoden kun joulupukki muisti poikia oikeen urakalla. Suurin osa pukin tuomista lahjoista oli selkeästi suunnattu yhteen kauden päätavoitteeseen eli Hauki-EM 2010 kisoissa menestymiseen.

Joulupukki muisti kaiken maailman teknillisillä apuvälineitä että uistimilla jotta tulevassa koitoksessa ei menisi sormi taas kerran suuhun...PRKL.

Tähän asti nuo hauki-EM kisat on ollut Ensimmäistä koitosta lukuun ottamatta oikeat painajaiset. Treenitkin on mennyt hyvin vaihtelevasti saaden paljon kalaa tai ei juuri mitään. Yritä siinä luoda 100%:n teho kisaan kun ei oikeen luottoa mihinkään tekemiseen...:(

Ainut lohtu ollut vainun pelaaminen kisoissa kun lähes joka vuosi ollaan oltu voittajien kanssa samalla alueella mutta ei vaan meidän kepit taipunut tuolloin puoliakaan voittajien vauhdista...

Tuleviin kisoihin on luvassa uusia kikkoja ja kalapäivä kirjan oppeja sen verran että toivottavasti homma pysyy nyt "ryhdissä" niin uskoisin menestymistä tulevan???

Mitä muuta tulevalle kaudelle???


En viitsi nyt kaikkea heti kertoa mutta vihjeenä voisin heittää että tänäkin vuonna Piippolan legendaarisessa pajassa päämekaanikon avuin rauta taipuu...HI!

tiistai 27. lokakuuta 2009

23-26.10.2009 Kauden loppurutistus, Sotkamo

Viimeisestä päivityksestä onkin ollut aikaa...
Jutun tynkää olisi ollut vaikka kuinka paljon mutta muut kiireet saati kauden päättymisen elkeet pisti niin kiireiseksi allekirjoittaneen että valitettavasti jouduitte kärsimään uusien päivitysten puuttumisesta. Liekkö nuo vanhat jutut ja kuvat innostaneet siinä määrin kuitenkin että Sinttivintturit.com sivusto rikkoi meille huiman 15000 kävijän rajapyykin lokakuun alkupäivinä!!!


Kiitos jälleen kerran kaikille lukijoille! kiitokset myös miun äidinkielen opettajillekkin...HI!

Talven aikana olisi tarkoitus siirtää Sinttivintturit.com sivusto tähän päivään uusin ohjelmin. Tämä nykyinen Fronpage ohjelma alkaa olla liian työläs kohtuu kokoiseksi kasvaneelle sivustolle ja ennen kaikkea rajallinen uusille ideoille. Kaikki tämä tuleva työ on kiitoksena teitä lukijoita varten!

Mitäs muuta olikaan rästissä???

Tarkka silmäiset varmaan bongasi hiljattaen Sinttivintturinkin telkkaristakin. Kainuunkalamatkojen Oulujärvi jakso näkyi urheilukanavalla saalistajat ohjelman merkeissä jonne piti saada ohjelman täytettä. Alla olevassa linkissä allekirjoittanut arvioimassa "mökki Busteria" ja esittelemässä omaa kisavenettä varustettuna. 
Huom. Ei ahdas mielisille...;)

Kalarintamaltakin ois paljon kerrottavaa. Viimeisin päivitys meidän kalareissuista on reilun kuukauden vanha joten siihen väliin taitaa sopia reilut viisitoista kalaisaa keikkaa. Tuona aikana ei tullut enää vedettyä kuhaa saati muuten massa tuloksia vaan sitä suurta. Toki sekaan kuului muutamia testejä tulevaa kisa kautta varten jottei tarvitse koko talvea miettiä teoria tasolla...;)


Isoja kun yrittää niin isoja tulikin muttei kaksi numeroisia enää vaikka lähellä käytiin muutaman kerran. Näihin kun vielä lisää nuo Kollegat Paavolan Tatun ja Hakki-kipen yhteistyön niin alkaa olla muuten aika läjä yli vitosen haukia...HI!
Syksy mentiin Sotkamo staililla ympäri pitäjiä niiden isojen perässä. On se kuule tehokasta jos veneitä on kaksi tahi jopa kolme niin löytyy äkkiä päivän systeemi niitä isoja varten. Saldoja en taida kertoa mutta vihjeenä voisi heittää että kaikkien Sinttivinttureiden varpaat ja sormet ei riitä...;)


Loppuun juttu itse "Grand finalesta"...

Tämä loppurutistus kesti neljä peräkkäistä päivää vesillä. Töistähän piti tietysti karata ensin perjantaina 23.10. Ekalta kahvilta hauen perään isolle Sapsojärvelle kartoittamaan viikonlopun kuvioita...HI! Vedenlämpö oli enää +2,4´c astetta ja ilma -1´c astetta joten vauhtia sai himmata viime viikonlopusta aika pirusti ennen kuin haukea alkoi nousemaan laidan paremmalle puolelle pelkkien tärppien jälkeen. saldoksi karttui kiva määrä haukea mutta ne havittelemat isot hauet jäi puuttumaan kuten ennakkoon arvelinkin. Tämähän oli pelkkä kartoitus reissu...;)

Lauantaina iskettiinkin kolmella veneellä tosin Tatu Oulujärvellä mut Hakki-kipen kanssa kuitenkin samalla Sotkamon Kiimasjärvillä. Ei ollut vesi lämmennyt eilisestä. Kylmähän se meinasi tulla viidentoista kilometrin alku siirtymän jälkeen. Aamu alkoi pienillä kaloilla josta ne kasvoi tasaisesti koko ajan sitä mukaa kun osasi kuormittaa "oikeaa" ideaa. Rupesi tulemaan karkeaa kalaa ja pianpa kyydissä olikin "pönötyskala"...HI!
Loppu päivä olikin sitä hiljaisempaa...:(


Seuraava eli Sunnuntai päivän iskinkin yksin Kiantajärvelle miehekkäässä lumisateessa. Yön jälkeiset tuulet painoi vielä pahasti päälle siinä määrin että oli pakko muuttaa taktiikkaa ja ennen kaikkea pois ison kalan pyynnistä. Silläpä sitä kokeilin hieman uusia kisajuttuja tähän vedenlämpöön. Ensimmäinen kala heti 1,5 kilon kuha ja pianpa toinen hieman pienempi kymmenen hauen lisäksi...:)

Siinäpä se päivä sitten menikin kun ei malttanut lopettaa leikittelyä...HI!

Grand finalen viimeinen päivä eli maanantai 26.10.2009 olikin sitten Tatun kanssa yhdessä veto miun veneellä. Hätä kun oli niin otettiin vapaa päivät töistä kun sää ennusteet lupaili talven tuloa puolille viikkoa. Pakko kertoa heti tähän että jälkikäteen laskettiin että molemmille sattui tuolle päivälle kauden 98 reissu...HI!

Nooh keikka alkoi tyypillisesti kilon-kahden painoisilla hauilla. Kappaleita olisi varmasti tullut useita kymmeniä ja sitä kautta kiloja aika säkki!!! Joku olisi varmasti jämähtänyt siihen taktiikkaan muttei myö. Mielessä kun molemmilla pyöri vain se kauden viimeinen pönötyskala. Siispä tehtiin "radikaali muutos" oletettuun suuntaan ja ensimmäinen kala ansaitsi valokuvan paikan. Eipä mennyt kuin vajaa tunti moisesta niin tuli isompi joka sitten kuvattiin videokameralle asti kun ensimmäisellä kalallaunohtui moinen..HI!


Näiden iloisten tapahtumien jälkeen taisi tulla poijille se kuuluisa hyvän olon tunne jonka mukaan häviää järki hommasta? Kaksi kertaa päästiin kuitenkin fiilikseen ison suhteen mutta eivät ylittäneet päivälle asetettua rimaa. Kausi 2009 tuli näin ollen pakettiin kotivesillä tuona päivänä. Kuten viimeisestä kuvasta voi päätellä että viimeinen päivä vedettiin kirjaimellisesti tappiin asti...HI!

  Kauden viimeinen kuva.

  

lauantai 26. syyskuuta 2009

Vehmersalmi, Suvasvesi

Vaikka Sinttivintturit ei fyysisesti ollutkaan tässä kisassa mukana niin henkisesti senkin edestä!!! Pari päivitystä aiemmin kiittelin "Savon poikia" tiedon jakamisesta ja näkyipä poijatkin oppivan jotain meidänkin tyylistä...;)
 

Kunnian viemisestä ei ole nyt kysymys vaan haluan kirjoittaa miten helvetin hyvin poijat osasivat improvisoida taktiikan kohdilleen tähän kisaan!!!

Tämän tarinan tarina tulee jäämään monelle Savon poijalle muisti kuviin luultavasti loppu elämäksi ja toivottavasti jollekkin lukijallekkin! Suurimmalle osalle tarina jää mieleen KUNNON SELKÄSAUNANA ja itse pyytäjille elämänsä vetona??

Mistä on oikeen kysymys ja kuin kaikki tapahtui?

Kisa oli Suvasveden oma paikallinen kisa jonne oli raahautunut kaksikymmentä venettä ottamaan mittaa toisistaan. Paikalla oli myös tuttumme Rissasen Ville Hassisen Petterin kanssa. Poikain treenit oli mennyt sen verran putkeen aiemmin viikolla että arvelivat helposti saavan sen kolme kymppiä haakea jolla pitäisi pokata ykkössija...

Tuon kisan aikaan allekirjoittanut olikin TV-kuvauksissa kun poijilta tuli välillä väliaika kuvia igloon täyttymisestä. Loppua kohden yhteyden pito hiljentyi ja niinpä Soittelin juuri loppu metreillä että mikä on kun ei kuulu mitään??? Siihen Ville naureskeli että taisi tulla aika selkeä voitto kun haukea igloo täynnä siihen vielä iso haaki ja mittataimen päälle.


Totta kai mie onnittelin ja jäin odottelemaan punnitus tuloksia uteliaana. Tunnin päästä puhelin soikin ja riemu sanomaa riitti pitkän puhelun verran...;)

Se iso hauki oli yli kympin kala ja muutenkin haakea yli 76 kiloa sekä taimen bonuksena päälle. Kertoimetko lisätään poikien kerroin kaloihin niin lopputulos onkin huimat 108000 pistettä! Rohkenempa väittämään että vaikka kaikilla tekniikka ja taito kehittyy niin tämä tulos tulee olemaan pohjatulos pitkän aikaa koko Savon puolella? Mikä vielä koomisinta niin poikain kalat painoi enemmän kuin kaikkien muiden kalat yhteensä...HI! 


Sinttivintturit onnittelee vielä kerran mestareita tuosta huikeasta saaliista!!!

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Sotkamon pitäjänmestaruus uistelut, Sapsot-Kianta

Joskus "ennen muunnoin" tämä titteli oli haaveista suurin mutta nyt tähän skabaan ei meinannut saada sitä oikeaa motivaatiota sitten mitenkään. Onneksi tuo kiertopalkinnon tuoma vastuu edellisiltä vuosilta pakotti paikan päälle? Vai oliko se sittenkin se kilpailu vietti...;)
 

Edellisenä päivänä kun palailtiin Siilinjärven kisasta kotia päin niin aateltiin Jykkepapan kanssa vetää tämä kisa puhtaasti lonkalta kokeilemalla kaikkea uutta ja kummallista sekä naureskeltiin vielä että valitaan paikkakin lonkalta niin saadaan ainakin itselle haastetta ja ennen kaikkea motivaatiota kaavoista poistumalla...HI!

Aamusella satamassa käyskennellessä meni pakka lopullisesti sekaisin kun järjestäjä ilmoitti että kisa aloitetaankin klo.9.00 eli tuntia aiemmin sovittua aikaisemmin. Nooh Eipä meinannut Jykkepappa heti uskoa kieron Savon reissun jälkeen todeksi kun ilmoitin että sulla on kolme minuuttia aikaa starttiin että alahan joutua jos mielit keritä kyytiin...
 

Yllätyksenä se aikaistaminen tuli Kainuun kalamatkojen poijillekkin kun itse kippari oli vasta Paltamossa tulossa startin tapahtuessa...HI!
Lisää yllätyksiä tuli monelle varmaan siitä kun ajettiin pikku Sapson puolelle
kalaan eikä Kiannan puolelle josta olisi ollut "huomattavasti helpompi" onkia kalat. kuten jo kerroin aiemmin että asetettiin itselle haasteita oikeen urakalla ja niimpä sitä aloitettiinkin oikeen matalasta kuhaa etsien...HI!

Ei onnistunut se taktiikka mutta iloista kiloista haakea tuli kiitettävää tahtia mutta lähdettiin silti pois. Matka jatkui etiä päin ja ruvettiin kokeilemaan yllättäin sitä isoa...HI!

Kahta raskasta tärppiä lukuun ottamatta haave isoimman kalan kiertopalkinnosta lipesi pikku kuhan pyyntiin. Löydettiin sellainen kiva parvi mistä joka toinen kuha oli mittakala...:) Siinäpä sitä huomaamatta pyydettiin täysillä vika tunti kölliä kyytiin niin että voitto tuli sittenkin kotia...HI!

Pienestä se jäi kuitenkin kiinni kun kakkonen hävisi vain 400 grammaa. Ehdottomasti päivän kruunasi vielä se kun järjestäjä sanoi että kiertopalkinto jää nyt lopullisesti Sinttivinttureille kolmen kiinnityksen jälkeen. Kolmen suoraa ei olisi voinut enää paremmin lopettaa...? 


Joo loppuun vielä tottuuksia:

Tämä kisa oli hyvä esimerkki siitä että niistä kaavoista poikkeaminen kannattaa! silloin saa aikaan sellaisen rennon vedon jolla pärjää...:)
Uskoisimpa melkein että jos olisi ihan oikeasti tosissaan vedetty kisassa niin
Honda olisi lapattanut kolmesti ja tulos olisi ollut se maaginen 17 kiloa...HI!

Sijoitus 1. Tulos 28300 pistettä.

lauantai 19. syyskuuta 2009

Shindaiwa-Minicup 2009. Kymppihaaki – vetouistelu Juurusvedellä

Tämän kesän teemaa noudattaen käytiin vielä yksi "kasvatus reissu maailmalla" karttaen sitä kuuluisaa kokemusta mitä kuuleman mukaan tarvitaan kehittymiseen?
 

Mistä Sinttivintturit äkkäsi lähteä Juurukselle kokemusta hakemaan? Suurimpana syynä tähän valintaan on taas kerran nuo Savon poijat ja varsinkin tuo Rissasen Ville joka vielä tarjoutui kyytiin lähinnä "turistiksi" katsomaan poikien hauen pyynti tekniikkaa...

Joku äkkinäinen voisi tässä vaiheessa aatella että hullua ottaa kilpakumppani omaan veneeseen vakoilemaan mutta totuus on aivan toinen! Näillä poijilla on nuoresta iästä huolimatta todella paljon tietoa ja kokemusta mitä meillekkin asti on kulkeutunut poikien myötä...:)

Toisena syynä voisi heittää että ensi vuonna vedetään samassa joukkueessa SM-kisat Päijänteellä...:)

Muutenkin näiden poikien kanssa on ollut tosi kiva touhuta koko kesä. Kerrottakoon heti alkuun Savon suunnan lukijoille että Ville oli todellakin "turistina" mukana ettei kukaan pahoita mieltään sillä...;) 

Treeneihin panostettiin Jykkepapan kanssa koko kisaa edeltävä perjantai päivä. Täytyy näin jälkikäteen heti puolustella että kisa-alue oli ensikertalaiselle aivan liian iso vaikka olisi kaikki pelipaikat tiedossa!!!

Meillä oli oikeastaan neljä-viisi paikkaa mitkä kartassa näytti hyvältä ja sitä kautta piti kokeilla varovaisella treenillä ettei säikyteltäs liikaa kaloja ennen kisaa. Yritäppä siinä sitten tehokkaasti etsiä oikeaa paikkaa yhden päivän aikana saati, tekniikkaa, syvyyttä ym. Kuten varmaan jo arvailettekin että loppujen lopuksi 84 kilometrin ajeluiden jälkeen kisataktiikka jäi vainun varaan.

Kisa-aamunapa vedettiin Jykkepapan kanssa viimeinen ässä hihasta ja kerrottiin Villelle että saa hoidella oman puolen viuhkan omilla kamppeillaan...HI! Savossa kun oltiin niin aateltiin kierroilla sen kustannuksilla. (Iltasella kuitenkin varoittelin että ottais jotain uistimia mukaan ihan kaiken varulta)


Villen rutiinit tuntien ei mies liikoja jännitellyt vaan valkkasi pian yhteen rasiaan kisa uistimensa tulevaa päivää varten. Kipparikokouksen jälkeen lähdettiinkin baanalle suorittamaan puolen tunnin siirtymää ennen kisan alkua. Nopeahkon siirtymän jälkeen kelluttiinkin Isolla Lajulla ihmettelemässä muiden ajaessa ohi pikku Lajulle. Hieman hämmensi toi kun paikka jäi meillä kokonaan treenaamatta ajan puutteessa ja kun ei silloin tunnustanut edes potenttiaalliselta paikalta...

Kisan alku alkoi kuten yleensä PRKL. Ekalle tunnille päksähti neljä mitta haukea ja toiselle tunnille yksi mitallinen. Pienen palaverin jälkeen lähdettiin vetämään isolle selälle sitä karkeampaa haakea jos se taktiikka toimisi paremmin? Ehkä päällimmäinen syy oli kuitenkin kokeilla sitä tosi isoa haakea...;)

Ei onnistunut tämäkään taktiikka Kainuun poijilta ja mikä vielä parasta niin Savon kalat olivat vielä niin kieroja että ottivat vain Savolaisten vehkeisiin...;)


Summa summarum hauskaa oli vaikka menestystä ei nyt tullutkaan mutta kokemustahan lähdettiin vain hakemaan ja opittiinhan sitä tälläkin kertaa. Esimerkkinä voisi heittää voitto paikan olevan juuri se paikka mikä ei näytästänyt potenttiaalliselta. Uistin valinnatkin sai uusia ajatuksia ym. Pieniä juttuja mitä tullaan ensi vuonna tekemään toisin. Sen verran mukava kisa oli että todennäköisesti tullaan uudestaan ensi vuonna?

Sinttivintturit onnittelee päivän kärki kolmikkoa ja ennen kaikkea Tuomaisen Mikan venekuntaa hienosta vedosta jonka ansiosta pokkasivat samalla Shindaiwa minicupin voiton. Onnittelut!!!

Sijoitus 20. Tulos 11644 pistettä. Voittotulos: 32843 pistettä.

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Avoin Kainuun piirimestaruus Kajaani, Rehja

Niin se arki vaan äkkiä tuli...

Nooh palataampa heti hieman ajassa taakse päin. Ennen kisaa aiemmin viikolla käytiin kollega Tatun Paavolan kanssa (mies mikä veti kakkoseksi) kaksi treeni reissua. Taisi olla Tiistai kun käytiin kovassa tuulessa kopasemassa pari linjaa mitä pystyttiin edes vähän ajamaan. Ilta vedon saldoksi karttui reilut kymmenen kiloa kisakalaa. Keikkahan ei tyydyttänyt sitten alkuunkaan ja silläpä sitä hyökättiin perjantaina uudestaan heti puolen päivän jälkeen treenailemaan. Pitkien linjojen ja parin taktisen vaihdon  jälkeen päästiin kuin päästiin kartalle tuolle "mystiselle" Rehjalle... 

Päivän saldoksi kun karttui hieman vajaat 40 kiloa kalaa sisältäen neljä mitta kuhaa. Sittenpä sitä lauantaina tulikin käytyä Kiantajärvellä kopasemassa isompaa haukea ja sainkin pari...:)

Sunnuntai eli kisa-aamu olikin pian edessä ja matka taittui perspanolla (mitsubishi pajero vuodelta -88) kohti Kajaania Jykkepapan kanssa kahdestaan. Silvanin Markolla tuntui olevan niin paljon muuttokiireitä ym. kotihommia rästissä että joutui mies missaamaan nämä karkelot ja ymmärtäähän tuon. Siinäpä se matka taittuikin kun muisteltiin aiempia harvoja Rehjan kokemuksia. Ei ollut hääviä silloin kun muisteltiin sitä yhtäkin Suvi veneen aikaista toilailua jolloin puntarille asti taisi yltää vain pari kiloa haakea. 


Satamaan saavuttua naureskeltiin vielä että tässä kisassa pitäisi päästä kympin sakkiin helposti mutta kipparikokouksessa rupesi jo hieman pahan enteisesti huolestuttamaan kun paikalle raahautuikin tupla määrä venekuntia uhmaamaan piiripytyistä ja tulevaa koiran ilmaa.

Hetki tuosta oltiinkin pikaisen siirtymisen jälkeen treeneissä hyväksi paikaksi osoittautuneessa lahdessa kepittämässä haukea kyytiin. Heti alkuun saatiin kolme mittaa ja sitten hiljeni.  

Kollega Paavola(t) jolla "vahvistuksena" Kempeleen jätti löysi kuha taktiikan ja poijathan soitti että nyt rytisee ja niimpä sitä myökin ruvettiin välittömästi kuhan pyyntiin poikien viereen. Jos arvon lukija raadista löytyy sellaisia ihmisiä jotka nauttii maksimaalisesta kisapuristuksesta niin teidän olisi pitänyt olla tunnin verran Sinttivinttureiden veneessä!!!

Ai miksikö?

Siis mikään ei ota niin paljoa pannuun kun toinen kelaa vieressä koko ajan kalaa kyytiin ja itsellä ei tapahdu mitään siis ei mitään...PRKL Kalaahan siinä oli mutta yksinkertaisesti oli pakkoa lähteä pois häntä koipien välissä. Tuossa nöyryytyksessä se meidän pakka menikin sitten sekaisin. Koko ajan oltiin menossa hauen perään uudestaan mutta mutta toisen onnistuminen "tietyllä taktiikalla" antoi sellaisen apinan selkään että ei pystynyt vaihtamaan taktiikkaa. Onneksi Mr.Pikeman Kalamatkojen veneestä soitteli vitosen hauesta...:) 


Tuo soitto oli meille elin tärkeä kun viimein tajuttiin massakisan mahdollisuuden karanneen ja että ainut lohtu tähän surkeaan päivään on suurimman kalan raha että kiertopalkinto. Pikaisen kahden miehen palaverin tuloksena vedessä oli ison kalan vehkeen sitä isoa varten...HI! 

Eipä mennyt kauan kun laidasta rämähti siihen malliin että nyt on iso kiinni! Melkein heti kala kävi pinnassa näyttämässä mahtavan pyrstönsä ja sen jälkeen lähti siimaa ulos reilut kolme kymppiä... Hiljaa puhuttiinkin että onko kympin kala häh? Kalaahan ei saatu yhtään veneeseen päin vaan päinvastoin koko ajan meni ulospäin. Eipä siinä oikeen muu auttanut kun siivota vehkeet toiselta puolen ja käydä hakemassa kala kyytiin mutta eihän sitä siltikään saatu vaan jouduttiin ajamaan kaksi isoa kehää kalaa kiertäen rinkiin jotta se väsyisi. Loppu vaiheilla eli siinä 12 minuutin väsytyksen jälkeen nähtiin että iso on kala ja pellin yksi koukku silmäkuopasta kiinni HUPPAHEI


Pienen lisä jännityksenhän tuo näky toi ja oltiinkin jo "luovuttanut" kalan saannin suhteen mutta niin se Jykke-pappa maltilla kalan sai haavin luo mie haavasin huudon säestämällä laidan paremmalle puolen...HI!

Naurattaa vieläkin miten äkkiä tainutettiin kala ettei karkaa kuten yksi reilu mitta hauki hyppäsi mittalaudalta takaisin järveen. Huvittavinta tuossa
pienessä kalassa oli se että se otettiin alunperin haavilla veneeseen ettei
karkaa...HI!

Niin se isomus painoi "pyöriänä" 8,84 kiloa...:) Loppu aika yritettiin kaivaa sen iso siskoa mutta turhaan ja niimpä tuo ainukainen jäikin tuurinkalan maineeseen...;)

Pienet oli marginaalit tässä kisassa. Piirimestaruus meni Moilanen & Ruotsalaiselle 300 gramman erolla Paavolaan... Kolmanteen sijaa tuli eroa kuitenkin reilusti mutta sen jälkeen tiukkaakin tiukempaa... Sen verran meillä oli kuitenkin tuuria että voitettiin se suurimman kalan palkinto aika kirkkaasti...HI!


Jälkikäteen on helppo sanoa että oikeasti pärjätäkseen ei olisi meidänkään tarvinnut kuin pikkasen aiemmin aloittaa "karkean pyynti" tai siirtyä oikeasti massanpyyntiin niin olisi oltu ehkä korkialla mutta ei tuona päivän osannut niin ei ja hyvä niin...:)

Sinttivintturit onnittelee tällä kertaa voiton napanneita Moilanen & Ruotsalainen venekuntaa, kakkosia, kolmosia ja itse asiassa kaikkia osallistuneita ja kiittelee Paavolaa & kalamatkojen poikia hyvästä piip piip...;)
  
Sijoitus 8. Tulos 14120 pistettä. Voittotulos: 33035 pistettä. Tulokset

lauantai 29. elokuuta 2009

HONDA CUP Kajaani,Oulujärvi

Hmm... Mitenkäköhän tämän nyt kirjoittaisinkaan kun sattui jo kolmas peräkkäinen Honda cup mestaruus ja kaiken kaikkiaan jo neljäs laatuaan. Kotimatkalla eilessä illalla vitsailtiinkin jo ettei tuurilla eikä taidolla vaan reilulla tuurilla...;) 
 

Palataampa itse kisaan. Treeni keikkoja taisi tulla Oulujärvelle neljä ja muut testailut muualla päälle niin sitä kautta rakentui selkeä visio "maagisesta sadan kilon säkin" mahdollisuudesta. Oma suoritus kisaan ei huolettanut oikeastaan yhtään mutta mitä muut tekee niin se meinasi sekoittaa pakkaa koko ajan. Miksikö?

Kohta 1:

Kisahan oli tehty taimenelle vaikka oltiinkin ehkä Suomen parhaimmalla haukivedellä ja vieläpä hauki aikaan. Meidän kannalta se ei silti mitään meinannut vaikka taimenia olisi tullut useimmille venekunnille kunhan Savon poijat ei lähtisi vetämään taimenta. 


Rissanen & Karjalainen olisi mitä todennäköisesti voineet saada sen "kuningaskalan" ja sitä kautta voittaneet koko cupin meidän hyvästä johdosta huolimatta. Hattua nostan ja kumarran syvään poikien hienolle asenteelle että ennemmin lähtivät vetämään sitä "maagista sadan kilon" säkkiä kuin taimenta!!!

Kohta 2:

Miten saisi muut pois omilta paikoilta. Treenatessa huomattiin että hauet pakkautui koko ajan enemmän läjiin mitä lähemmäs kisaa tultiin. 


Tämä pointti vaikeutti taasen kisan aloitus järjestystä jotta osaisi onkia maksimaalisen säkin. Sehän tietysti edellytti sen että saatas ne meidän muutamat pesät vetää rauhassa siis ihan yksin ja ennen kaikkea ensimmäisenä. Tähän lääkkeeksi aattelin että provosoisin vähän vetouistelu.comissa taimenta ja sitä kautta saisi lisää taimenen vetäjiä jotta jäisi hauen vetäjiä vähemmälle...HI! No ei sillä varmasti mitään merkitystä ollut mutta pahoittelut kaikille niille jotka joutuivat kärsimään moisesta!!!

Kohta 3:

No ne Savon poijat taas. Kovista pelimiehistä kun on kyse niin poijilla ei varmasti konstit loppuneet henkisessäkään sodassa...PRKL! Paria viikkoa aiemmin Poijat ilmoitti että tulevat Jussin veneellä kisaan ja ompahan itse maestrokin mukana... Miksikö poijat sen teki? Onhan Ärjän selkä Suomen suurin ja siellä ei nopea että keliä kestävä vene ole pahitteeksi. Tällainen massakisa ratkaistaan pahimmassa tapauksessa siirtymä ajulla! Ensivuotta ajatellen tähän kisaan cupilta ehdottomasti siirtymä vaikka niin että pudotetaan kisa-aikaa tunnilla jotta saadaan puolen tunnin siirtymät molempiin päihin kaikille!!!

Kisa:

Aamusella herätessä vettä tuli meillä Sotkamossa niin että peltikatto romisi. Hieman meinasi hymyilyttää kun vesisadehan on yleensä ollut meidän vahvuus toisin kuin pläkä ja aurinkoinen keli kuten ootte varmaan huomanneet?


Nooh Sinttivintturit lähti Sotkamosta Koutalahden sataman suuntaan hyvin tyypillisellä rutiinilla kun Jykkepappa haki kerran vielä vauhtia kaitainsalmelta unohtaen jotain...HI!

Satamassa olikin sitten kivan rento fiilis toisin kuin viime vuonna. Asiaan taisi pitkälti vaikuttaa leppoisa keli ja uudet venekunnat. Totta kai kuittia lenti koko ajan ja ihmekkös tuo kun venekuntia kasaantui altaaseen melkein neljäkymmentä. Hauskuus loppui kipparikokoukseen kun raahauduttiin veneeseen suorittamaan pitkää siirtymää yli mahtavan Ärjän. Vieläkin huvittaa kuinka Väänäs Jussin iigeli hävisi horisonttiin vaikka kuinka Honda lapatti...


Puolituntia myöhemmin tultiin kaavailemallemme ykköspaikalle viuhkat auki. Kerrottakoon tässä vaiheessa että torstaina treeneissä tästä pesässä lähti viuhkoista yhdeksän keppiä ja yksi takila. Kaikki oli vielä reiluja kisamittoja hyvällä kolmosen köllillä höystettynä. Nytpä ei lähtenyt niin vaan joitain yksittäisiä kaloja niin että ekalle tunnille karttui haakea viitisentoista kiloa. Pienen pienen erimielisyyden jälkeen heitettiin viime vuoden apina selästä ja Honda lapatti kakkospaikalle. Kiirehän sinne oli muutenkin ennen kuin kukaan muu kerkiää sinne. Sielläpä se pesä olikin säilynyt ja ehkä kasvanut entisestään...:) Ei kauan nokka tuhissut Sinttivinttureilla kun lihalaatikko oli piri pinnassa ja toisen pohjia peiteltiin...HI! 


Loppumaton haukiautomaatti se ei kuitenkaan ollut ja niimpä tuohon hiljaiseen hetkeen tuli vielä Savon poijilta tieto että heillä on yli nelosen kölli ja haakea saman verran kuin meillä...
Tuo soitto oli omalle kohdalle yksi kauden vaikeimmista hetkistä. Miksikö?
No meidän cupin voittohan uhkasi juuri tuo kauhuskenaario. Jos Savon poijat voittaa ja saavat sen suurimman kalan niin meidän pitää olla heti kakkonen muuten...:(

Nyt se PRKL oli toteutumassa ja meillä ei tapahtunut oikeastaan mitään ja soittipa tuo Tatukin vielä yli kasin hauesta siitä meidän vierestä melkein samaan syssyyn...

Arvon lukija raati voiskin aatella omalle kohdalle niin voi hymyilyttää vielä
enemmän...;)
  
Rutiinien voimalla mennä rupsuteltiin etiä päin kunnes lähti tuplana laidasta molempien vielä irrottua. Vähän ajan päästä kurvasin kuitenkin takaisin haistelemaan ja se kannatti sillä sieltähän se kadoksissa ollut pesä löytyi. Pientä oli kala mutta sitä tuli tasaisen tappavasti niin että meidän toinenkin lihalaatikko täyttyi kisa-ajan puitteissa eli ennakkoon asetettu tavoite oli täynnä. Omassa pienessä mielessäni laskeskelin torstain treenien jälkeen että 75 kiloa on maksimi tulos kun sen verran hyytyi kalan syönti aiemmalta ajalta. Veikkaampa että jos kisa olisi ollut viikkoa aiemmin niin olisi ollut aivan
hirveät kassit porukoilla...;)

Liukuun lähdettiin hieman ajoissa että päästään turvallisesti perille ja tarvittaessa kopaistaan Vuoreslahden suulta vielä haakea jos jää aikaa... Ja jäihän sitä vajaa vartti joten rojut kiireellä veteen. Kannatti tai ei mutta kaksi kalaa oli kiinni joista toinen irtosi heti ja toinen juuri niin läheltä ettei ihan nähty. Elkeistä päätellen se ois ollut kakkosen haaki mutta ei saatu ei... 


Puntarijonossa olikin sitten jo tutuksi muodostunut piinaava tunne. Jokaisella oli kalaa niin hyvin että punnitus kesti tavanomaisempaa pitempään ja kaiken lisäksi suurimman kalan tittelistäkään ei vielä selkeää tietoa kellä se on? Siitä kun kamppaili yksi taimen, vajaa ysin haaki ja tietysti se kuhan perkele siispä jännitystä piisasi aivan loppuun asti.

Meidän vuoro kun tuli niin olin lentää melkein persielleen. Ensimmäinen laatikko painoi 48 kiloa HUPPAHEI! Toinen sitten hieman enemmän niin että haukea tuli "harmiksi" pikkusen vajaa sata 99,62 kiloa. Se viime hetken karkuutus oli sittenkin "arvokas kala"...;)
Toki meni se satanen tavallaan rikki kun haukien päälle saatiin reilut kaksi kiloa kuhaakin mutta mutta. Kokonaistulokseksi muodostui tällöin kertoimineen 104390 pistettä!!!

Kalliiksi tuli tämä touhu kun tuttujen kanssa joskus Lohjan SM kisan jälkeen tehtiin uusi veto että kuka ensimmäisenä rikkoo sadan kilon rajan joutuu tarjoamaan ruuat. Eikä tässä vielä kaikki!

Cupin voitosta joutuu taas järjestämään saunaillan kauden jälkeen. Taidankin yhdistää lystin niin että ruoan tarjoan siellä kun Tatu ehdotti ivallisesti maksalaatikkoa. Toiveesi toteutuu...HI!

Niin itse kisassa oltiin sijalla kaksi Savon poikien edellä joten poikien suurimman kalan viisi extra pistettä ei enää merkannut mitään.

Voitto menikin sitten itse herra Kostolle joka saikin kun sai sen 51 senttisen taimenen kolmen mittauksen jälkeen mittaan. Hyvä niin että edes joku sai sen taimenen muutenhan tämän kisan säännöt olisi ollut täyttä pelleilyä...;)



Kiitosten aika:
Sinttivintturit kiittelee Team Perperiä & Savon poikia hauskasta ja tiukasta
kaudesta. Kiittelemme myös kaikkia kanssa kilpailijoita ja järjestäjiä ja ennen kaikkea JoLua cupin hyvästä vedosta! Kasvua tuli niin eikös se jotain kerro taas kerran..:)

Erityiskiitokset omalle miehistölle: 

Jyri Immonen, Marko Silvan ja Kuhmossa paikannut Sykerö hoitivat hommansa kotiin joka hetki täysillä ja JOS jokin meni meillä pieleen niin joku meistä kolmesta paikkasi, siinä meidän vahvuus. Kisa kun kisa tiimi toimii KIITOS pojat ootte Aitoja ja oikeita Sinttivinttureita...HI!
Sijoitus 2. Tulos 104390 pistettä. Voittotulos: 1262080 pistettä. Tulokset

sunnuntai 2. elokuuta 2009

1-2.8.2009 SM-Vetouistelu Lohjanjärvi, Lohja

Voihan Lojo sjö että oli tällä kertaa vaikeat SM-kisat. Veikkaampa että ylivoimaisesti suurin osa kilpakollegoista joutuu allekirjoittamaan tuon lauseen?

Meidän porukka päätti panostaa jo talvella tähän kisaan kokonaisen viikon. Niimpä sitä lähdettiin Sotkamosta ajelemaan Lohjalle seuraavana arkipäivänä voitokkaan Kuhakunkun


Matkahan oli pii-iitkä joten muutama välipysäkki oli sallittu Kainuun miehille. Yhdellä monista pysäkeistä täydennettiin mm. Lappia varastoja kesän aikana menetettyjen tilalle kun herra vaapun tekijä Taisto Hukka tuli Pieksämäeltä Suonenjoen reitille vastaan. Jutustelun ohessa käytiin läpi viime hetken värivinkit ja kuulumiset tulevista SM kisoista. 


Toinen isompi pysäkki tehtiin Jämsässä josta seuraan liittyi meidän Makke. Tämä veneen oikean laidan hyökkääjä oli karannut Jämsään perheensä kanssa jo edellisenä päivänä viettäen hieman aikaa kotikulmilla ennen tiukkaa kisaviikkoa. Illaksihan se päivä kääntyi kun reilun kymmenen tunnin jälkeen lähdöstä mallattiin viimein venettä Lohjanjärveen. Ensimmäisenä iltana ei kuitenkaan uisteltu vaan suoritettiin hermoajut ja tavaroiden purkamiset majoituspaikkaamme Pohjolan tuville. Näin saatiin olo kotoisaksi ja sitä kautta onnistumisen rutiinit kohdilleen kuten kotopuolessa on tapana. Majoitus paikka oli mitä mahtavin eikä seurassakaan mitään vikaa ollut päinvastoin hauskaa oli jo ensimmäisestä illasta lähtien ja ikimuistoisia tarinoita tuli niin paljon että vieläkin naurattaa!


Tarinoista ja seurasta huolen pitivät oman kylän Tatu Paavola & Janne Hyvönen sekä mystisen Savon edustajat: Ville Rissanen & Niko Karjalainen. Meidän majoituksena toimi sellainen kelohirsinen kolmen huoneiston rivitalo. Noissa kahdessa muussa huoneistossa asusteli myöskin kilpakumppaneita Savosta ja Lapista. Pitää vielä mainita että tuo mahtava rakennus löytyi myöhemmin Hirsitalo lehdessä edukseen ja syystäkin...:)


Ensimmäinen treeni aamu alkoi todella upeasti kun toista Taiston uutuutta laskiessa antoi Ahti mittahauen. Helpolta tuntui mutta seuraavaan tapahtumaan menikin sitten kolme tuntia! Mielessä kävi tuona aikana aika monen kirjavia ajatuksia...;) Tuon pitkän tyhjän jakson aikana siis selvisi pöljemmällekin uistelijalle että elämän realiteetit on täälläpäin Suomea todella vaikeat!


Monien kulutettujen tuntien ja päivien jälkeenkin homma meinasi olla tahmeaa mutta pikkuhiljaa alkoi löytyä tietynlainen logiikka kalojen saantiin...:) Ensinäkin värimaailmaan löytyi selkeä linja jossa avusti mm. Team Lappian Oinonen&Käyhkö. Muutenkin saatiin Lappian "tallin" kautta paljon apuja ja pikalähetyskin Pieksämäeltä paikallisen Uistelija Miettisen postiluukkuun Lohjalle. Tuoltapa se kulkeutui meille vielä nätimmin. Enpä tiedä vieläkään kuin kiittelisin uistelija Miettistä mutta jos hän sattuu käymään Kainuussa niin kalaan kyllä pääsee Kainuun kalaisille vesille...:)


Tuosta värimaailmasta vielä sen verran että Lohjalle lähtiessään pelättiin juuri moista ilmiötä että ennalta kaavaillut värit ei pelaa tai sellaisia värejä ei edes omisteta millä muut saa. Tämä ongelma aateltiin ratkaista ottamalla maalausvehkeet mökille mukaan. Niimpä meidän Jykke-pappa touhuili mökin parvekkeella yhden illan niitä ottivärejä...HI!

Toinen logiikka kalan saannin suhteen löytyi vauhdista ja aika tarkasta painotuksesta. Mitallista kalaa saatiin joka päivä ruuaksi asti kuten Inarillakin. Mutta nuo mittakalat ei ollut kovin kaksisia. Pieniä nippa nappa mitallisia joilla ei tarvinnut odottaa hirveätä tulosta kisoista. Toisaalta ymmärtäähän tuon kalan pienuuden kun ollaan Sinttivinttureita...;)

Treeni viikko meni loppujen lopuksi todella nopeasti. Päivät kului kirjaimellisesti järvellä ja illat Mökillä naureskellen hauskoille tarinoille...HI! 


Viimeinen ilta ennen kisaa jäi erityisesti mieleen. Koko viikko kuultiin porukan saavan aika vähän kalan mutta tuona iltana puskaradiot lauloi mitä ihmeemmistä saalismääristä. Hurjin juttu oli ehkä 17 mittakuhaa päivässä yhdellä venekunnalla joka kuulosti aivan älyttömältä kun meidän kaikkien "mökkiläisten" kalat päivässä ei riittänyt edes määrällisesti tuohon kassiin. Niimpä sitä oli pakko ajatella  hermostuneena että nuo huhut on vain henkistä sodan käyntiä jota tässä hommassa nimittäin riittää! Toki pitihän sitä iltasella hieman miettiä mutta yö unia se ei päässyt häiritsemään...:)


Day 1


Ensimmäinen kisa-aamu alkoi hieman epävakaisessa kelissä. Vettä ei satanut mökillä mutta kisa-alueen takarajalla eli Karjalohjan nurkassa satoi joten sateen uhka oli melkein käsin kosketeltavissa. Aamu rutiinien jälkeen ajelin veneen satamaan ja poijat tuli autolla kisapaikalle kun tarkoitus oli jättää vene vartioituun satamaan yöksi. Puolimatkassa ajellessa maisemia ihaillessa sain viimein sen kaivatun Kisa-asenteen. Olihan nyt kyseessä kauden kohokohta kisa jossa taistellaan sentään Suomen mestaruudesta! Päällisen puolin moista kisa-asennetta tuskin huomaa mutta siellä hymyn seassa on hampaat tiukasti yhdessä merkkinä pienestä kisapuristuksesta...HI!


Satamassa taasen mieli lepäsi kun pääsin kuvailemaan ja ihmettelemään kollegoiden rakenteluja. Miun mielestä kaikkein parasta mitä yleensä isoissa kisoissa on niin tuo alku. Täältä jos mistään saa talveksi ne hullut visiot joita Piippolan legendaarisessa pajassa sitten toteutetaan. Toki mahtava se on lähtökin kun Suomen ehkä 150 parhainta venekuntaa starttaa yhtä aikaa samalta viivalta.

Tämän vuotisen nopean alku siirtymän jälkeen oltiinkin kellumassa treenien perusteella parhaalla paikalla eli Sitoo saaren länsipuolen matalikoilla. Noilta pakoilta ja Sitoo saaren kulmilta saatiin aiemmin viikolla useita mittakaloja pelkillä ohi pyyhkäisyillä. 


Kellon lyödessä pykälään levitettiin kaikki sallimat vavat pyyntiin viiteen minuuttiin ja sittempä sitä odoteltiin toivo korkealla milloin nappaa. Alku olikin tyypillinen kuten tänä kesänä on ollut tapana olla eli ns. ykköspaikka petti taas kerran. Hondahan ei kuitenkaan lapattanut vaan siirryttiin uistelemalla kohti Aurlahtea Sitoo saaren penkkoja nuoleskellen hauki mielessä ja sieltähän se ensimmäinen mittahaukikin sitten tärähti. Vihreä keltaista Lappiaa vietiin 2,6 kilon luupään voimalla hetken niin että hirvitti...;) Nooh peli oli auki ja taktiikkakin klikkasi treeni tulosten mukaisesti. Paikalla heitettiin pari tyhjää lenkkiä jonka jälkeen jatkettiin matkaa kohti Aurlahden keskustaa. Kisa taktiikka oli etsiä aktiivista kalaa kun viikon melkeimpä jokainen treeneissä saatu mittakala tuli vain yhdenlaisella tavalla monenlaisista kokeilluista huolimatta. Uskoa oli siis omaan juttuun niin paljon että uskalsi jatkaa rohkeasti matkaa "aktiivisen" kalan perään eikä jääty liikoja hieromaan yhteen kohti. Heti lahden perillä oli sellainen tärppi mikä mietityttää vieläkin. Tuon karanneen kalan jälkeen saatiin melkein heti reissumme suurin hauki takilalla. Painoa todella vihaiselle Lohjalaiselle oli karttunut karvan vajaat viisi kiloa. 


Helpolla ei tuo kala tullut ylös vaan syöksyi haavin lähettyviltä sukeltaen molemmin puolin venettä useaan otteeseen. Tuon onnistuneen väsytyksen jälkeen jos koskaan häviää kisa jännitys pois...:) Kaksi ison kalan kontaktia samasta paikasta pakotti hieman hinkkaamaan samaa paikkaa vähän aikaa saaden vain alamittoja ja niimpä jatkettiin matkaa pitkin linjoin etiäpäin etsien uutta hotspottia. Usko taktiikkaan kannatti ja Aurlahden suuaukolla saatiin ahkeralla takilan pumppaamisella palkinnoksi reilu nelosen hauki. Yllättäin jäätiin taas hinkkaamaan paikkaa tällä kertaa oikeen urakalla mutta ei toista mokomaa. Niimpä matka jatkui pikku hiljaa etiä päin...

Hiljentyneen Aurlahden jälkeen päätettiin lähteä takaisin isolle selälle jos siellä olisi hieman tilavampaa veneiden suhteen. Kisa järjestäjillä taisi vaan käydä yksi pikku yllätys kun kisa-aikaan oli purjehduskoulu. Toki sopu sijaa antaa mutta liika on liikaa...:(

Toisaalta hyvä niin...;) Lahden suulta se huuto vasta kävikin Sinttivinttureiden veneestä...HI! Viuhkan ulommainen ja samalla rannimmainen laukaisin rämähti vähän niin kuin oisi uistin jäänyt pohjaan mutta kalahan siellä ja Makke tuumasikin että nyt on iso kuha!!! Vaikka alue olikin matala tai pitäiskö sittenkin tunnustaa että käytössä oli raskaat painot niin löysättiin silti vauhdit minimiin. Vehkeistä viis tämä kala otetaan kyytiin maksoi mitä maksoi mentaliteetilla!!!

Kuhan väsyttely oli ehkä elämäni piinaavin... Se perkele kesti ja kesti suorastaan tuntui ikuiselta nuo muutamat minuutit. Lopussa en suorastaan pystynyt edes katsomaan taakse päin poikien touhua vaan tuijotin eteenpäin ja pelkäsin kuulevani sen pahimman mahdollisen sanan tuohon rakoon...

Mikäkö??? 

IRTI %&*"#´{[]$@...

Olihan kuule huuto ja tuuletukset kun vesimeloniin (merkinhän tiedättekin) haksahtanut kuha haavittiin veneeseen. Naurattaa vieläkin miten useat veneet kääntyi kaukana lahdessa välittömästi kohti meitä...HI! Nopealla punnituksella saatiin kuhan painoksi 4,3kiloa mikä tiesi kisakassiin 21500 pistettä lisää ja kaiken tuon riemun lisäksi kuultiin useiden välikäsien kautta että ollaan todella hyvin pelissä mukana...:)


Loppu aika menikin sitten legendaarisen heikosti eli taisi tulla meille se kuuluisa hyvän olon tunne kyläilemään housuihin...? Kisa keskuksen punnituksessa ei ollut vielä hirveitä ruuhkia joka kieli hieman huonosta kalan tulosta, joten mentiin aika kirkkaasti piikkiin. Järvellä kuultiin hieman huhuja että on siellä joillain kalaa ja niin kuin aina huhuillahan oli siivet. Aivan lopussa puntarille tuli oikiat pelimiehet. Oikiailla tarkoitan miehiä mitkä veti ihan oikeasti kalaa ilman kertoimia. En tiedä muista mutta mie ainakin olin ällikältä lyöty vielä illallakin kun näin Turun poikien haukisäkin puntari jonossa. Poijat oli urakoinnut varmaan kaikki "ylimääräiset" Lohjan hauet puntarille ja sijoittuivat hienosti toiseksi vaikka tuolla kassilla olisi pitänyt ehdottomasti voittaa!!! Päivän paras veto tuli kuitenkin Hämeen hitailta. Treeni viikon aikana kauhisteltiin Hämeen poikien "kimppavene" treenejä ja jotain tuollaista sijoitusta tiedettiinkin jo odottaa... 


Meidän sijoitus oli viides eli "harmiksi" jouduttiin kustantamaan mökkiporukalle ruuat. Perjantai iltana kun sovittiin leikillä veto, että kenen venekunta vetää viiden joukkoon maksaa illan ruuat. Nooh tuon sijoituksen vuoksi nyt saattoikin maksaa mutta hilpeyttä herätti tuo meidän kuha joka oli muuten päivän suurin. Tuon kalan ansiosta päästiin oikeen pokkaamaan pysti ja pari palkintoa.

Pytty oli hieno ja sai arvoisensa paikan kotona mutta rasiallinen painouistimia oli melkein kuin potku munille... Mitenkä kertoisin että ymmärtäsitte? Pitkin viikkoa kuultiin että kalaa saa vain painouistin litkoilla eikä millään muulla. Ja nuo meidän treeni kalamäärät olikin jotain "vain painouistin litkoilla" tyylin suuntasia...

Toinen bonus palkinto herätti taasen hilpeyttä niin paljon että muistamme sen varmasti loppu elämän. Miltä kuulostaa lause kisan suurimmasta kuhasta josta palkinnoksi laatikollinen banaaneja???

 Nii-in laatikollinen BANAANEJA!!! Olikohan tuo palkinto jokin vihje?...;)

Olihan mökillä iltasella spekulaatiot kun ähkyltä selvittiin. Siinä kun kolme venekuntaa yhdistää päivän tietonsa ja oletuksensa niin alkaa paikatkin ja vehkeetkin selvitä millä ja miten ne kalat onki. Niinkin iroonistahan se loppujen lopuksi oli sillä päivän voittaja ja moni muu kova tulos tuli siitä meidän "mökkilahdesta" PRKL...


Day 2


Hyvin nukutun yön jälkeen koitti viimeinen ja ratkaiseva päivä. Eipä arvannut Sami poika saati poijat miten piinaava päivä oli edessä... Aamu toimet hoidettiin jo hyvin rutiinilla vaikka pitikin siistiä hieman paikkoja ennen avainten luovuttamista. Mökiltä lähtiessä tuli hieman haikea mieli kun katselin sitä mahtavaa kelomökkiä idyllisen maalais maiseman keskellä. Kaiken tuon lisäksi muistelin niitä hauskoja ilta palavereja ja tarinoita joita ei todellakaan pysty julkaisemaan...;)


Satamassa ajatus vaihtui Lojo sjööhön...;) Eilinen onnistuminen lisäsi paineita tälle päivää aika pirusti kun oltiin tuloslistassa viidentenä! Kärki kolmikkoon oli matkaa jo niin paljon että en edes haaveillut moisesta vaan lähinnä sijoituksen pitäminen oli päätavoite. Tuostapa nuo paineet sitten tulikin. Hävettää tunnustaa sellainen asia että vaikka asuttiin viikko järven rannalla niin ei löydetty potenttiaallista "varapaikkaa" kisaan. Toisaalta väittäisin että suurimmalla osalla oli täysin vastaava ongelma? Siispä hierottiin pläniksi pysyä eilisillä paikoilla ja tehtäis töitä enemmän kuin koskaan kalojen eteen.

Nooh startin tapahduttua ajettiin siirtymä aikana "team hajox" tyylillä ulos jolloin hämättiin meidän pelipaikkaa muilta. Sitten paria minuuttia vailla aloitusta lämä tiskissä takaisin Aurlahteen kaloja narraamaan...HI! Kuten arvata saattoi niin ruuhkaa oli mutta eikun sekaan kuin Kuuba sotaan. 


Heti alkuun saatiin hyvä kontakti takilasta muttei pysynyt kuin minuutin. Muuten oli hiljaista kuten muillakin kanssa kilpailijoilla... Puolen välin paikkeilla kisassa alkoikin sitten painetta pukkaamaan kun team Tolarock kotopuolesta tuli Aurlahteen saaden heti seitsemän kilon hauen. Melkein samassa nähtiin toinenkin ison kalan haavaus vierestä ja meillä ei mitään ei edes kontaktia...PRKL. Useiden taktiikka ja uistin vaihdosten jälkeen nähtiin team Tolarockin saavan toisen ison hauen avain meidän edestä eikä siinä vielä kaikki kun Kolehmaisen Ari ja Ruotsalais Pasi saivat toiselta puolen veneen vierusta vitosen hauen...

ÄÄÄÄääähhhHHHH....

Voi juma! Voitte vaan kuvitella niitä tuntemuksia omalla kohdallanne kun jokainen saa ympäriltä kaloja paitsi Itse? Nooh välillä usko meinasi loppua mutta pakko oli vaan yrittää... Yritystä oli välillä niin paljon että vehkeetkin sekaisin kuin heinäkasa mutta taisteltiin silti! Ehdittiin siinä sotkujen välillä tuuriakin manata mutta totta puhuakseen eilen käytettiin sitä oikeen roimasti joten ei se sieltäkään kiikastanut vaan miehistä...;)

Aika nolo oli olo tuntia ennen loppua kun alamittoja vain eikä yhtään mittaa. Tässä vaiheessa pitääkin kiitellä Epä teamia avuliaasta GPS merkistä josta pokattiin se ainua mittahauki viimeisellä tunnilla. Paikka oli vissiin jokin puukasa veden alla kun menetettiin paljon uistimia siihen ennen kuin se hauki saatiin.

Positiivista oli se kun ei tarvinnut ujona miehenä jäädä haastatteluun punnituksen jälkeen kuten edellisenä päivänä...HI!

Kisa paikalla oltiin hieman hämmästyneitä kun porukoilla ei ollutkaan kalaa kuten luultiin. Päivän aikana nähtiin seitsemän haavausta ja silloin se siinä "paniikissa" tuntui että kaikki muut paitsi myö. Totuus taisi olla niinkin raaka että nähtiin ne ainuat seitsemän haavausta lahdesta... Ok sai ne toki enemmänkin mutta kirjoitampa vertaus kuvaannollisesti. Neljän kärki sai kaloja mutta jännäksi meni meidän kohdalta kun ei tiedetty takaa tulevien tuloksista mitään eli tiputtiinko vai säilytettiinkö eilinen sijoitus? 


Tunnin päästä olikin sitten riemun aika kun tuloslista selvisi. Sinttivintturit säilytti kuin säilytti tuon hienon viidennen sijoituksen!!! Näin ollen päästiin palkinto korokkeelle kuten eilen kisan suurimman kuhan johdosta. Voittajat olikin samat miehet eiliseltä eli Hämeen hitaiden Hartikainen, Vuori, Nuotio venekunta otti ehdottomasti ansaitun voiton! Sinttivintturit onnittelee heitä kuten muitakin meidän edellä olijoita!!!


Palkintojen jaon jälkeen lähdettiin äkkiä kotiin kun ikävä oli viikon aikana kasvanut äärimmilleen niin kotijoukkoja kohtaan kuin Kainuun kalaisia vesiä...:)

Nyt kun kirjoittelen juttua jälkikäteen niin tuntemukset Lohjan järveä kohtaan on muuttunut melkein päinvastaiseksi. Tuon vaikean SM viikon jälkeen melkein vannoin etten enää ikinä tule takaisin mutta nyt voisin sanoa tuon paikan olevan liian kaukana täältä...HI! Hyvin kiehtova ja ennen kaikkea haastava järvi! Lohjan järvellä oppii malttia ja näin ollen on aikaa kokeilla erilaisia kikkojakin...;)

Näin jälkikäteen sanottuna toisena päivänä olisi pitänyt sittenkin kokeilla yhtä juttua mutta eipä sitä silloin älynnyt. Rehellisesti sanottuna tuolloin puuttui vielä kokemusta isoista kisoista ja puuttuu vieläkin. Tähän vedoten tunnustaa jännitys jättävän hyvät ja hullut visiot tuttujen kaavojen alle...:(

Veikkaampa että ensi vuonna isketään toisena päivänä jo paljon paremmin jos ensimmäisellä onnistutaan..;)   

Loppuun vielä muutama kiitoksen sana:

Hyvästä ja hauskasta viikosta kiitokset Savon ja Oman kylän poijille. Kiitokset Team Lappialle: Oinonen&Käyhkö, Raivio, Uistelija Miettinen ja Taisto ite tietenkin. Kiitokset loistavista valokuvista Pauli Haapiaiselle.

Niin ja kiitokset kaikille jotka jaksoi lukea tämän pienen tarinan loppuun asti!!!

Sijoitus 5.Tulos 34640 pistettä. Voittotulos: 58755 pistettä.

lauantai 25. heinäkuuta 2009

HONDA CUP 2009 Paltamo, Paltaselkä "KUHAKUNKKU"

Kyllä kannatti käydä Koitereella heittämässä "esikisa" kuhakunkkua varten...HI! Sinttivintturit sai siellä sen kaivatun kadoksissa olevan kuhavaihteen päälle ja nyt voitettiinkin tähän astisista kisoista suurin eli 137 veneen yksittäinen kisa! Tuon Paltaselän mystisten kuhien etsimiseen panostettiin kaksi täyttä päivää...


Torstaina tuntimittariin pyörähti 13 tuntia ja perjantaina 12 tunnin työpäivät jolloin kilometrejäkin karttui plotterin lokiin pyöreät 170km. Näillä tiedoilla "löydettiin" selkeästi oikea kuhan oleskelu syvyys!

Huvittaa vieläkin miten porukka sai haukia ja isojakin mutteivät kuhia. Meillä treeneissä taasen pukkasi kuhaa suhkoot kiitettävää tahtia tosin alamittaista mutta olipa seassa joitain mittojakin johon sitten kisassa uskottiin. Tarkempaan dataa en taidakkaan kertoa mutta millä poikain kuhat tuli? No Lappialla tottakai!

Sinttivintturit kiittelee xxx-poikia hienoista ja hyvin järjestetyistä kisoista ja erästä Kempeleen jättiä sekä Team Perperiä...


PS. Tämän kisan kommelluksista ja lausahduksista voisi kirjoittaa pitemmänkin tarinan mutta nyt päälle painaa tulevat SM kisat Lohjalla joten palataan asiaan hieman myöhemmin...:)
  
Sijoitus 1. Tulos 10560gr  Tulokset