Kävimme harjoittelemassa (Sami ja Jyri) perjantai- iltapäivänä tulevaa kisaa varten. Vene laskettiin vesille Vuolijoen Kuusirannasta. Suuntasimme kohti Käkilahtea, joka on kuulopuheiden mukaan Ärjänselän parhaita haukipaikkoja keväällä. Saimme vajaassa kahdessa tunnissa 29 haukea, joista suurin osa oli mitan täyttäviä 45 cm pitkiä kaloja. Paikka osoittautui maineensa veroiseksi. Samassa paikassa harjoitteli porukka, jonka veneen kyljessä luki TOPI-keittiöt tai jotain sinne päin, keitähän lienevät olleet.
Varmuuden vuoksi päätimme käydä katsastamassa myös Vuottolahtea. Matkalla, sadekuuron sattuessa kohdalle, tuuli yltyi kohtalaisen voimakkaaksi. Aallot kohosivat paikoin melkein miehen korkuisiksi. Pian kuitenkin varmistui, että Käkilahti on varma kalapaikka ja sinne Sinttivintturit suuntaisivat kisapäivänä.
Paluumatka Kuusirantaan oli helpompi, kun tuuli oli hieman laantunut ja aallot madaltuneet. Nostimme veneen ylös ja suuntasimme kotia kohti eväitä ja Markoa hakemaan.
28.5.2005 lauantai:
1. kisapäivä. Kosto-uistelu Sami lähti vetämään venettä kohti Manamansalon Martinlahtea klo 05.30 ja me (Marko ja Jyri) lähdimme perään vähän kuuden jälkeen. Kun saavuimme perille noin klo 7.00 aikoihin, oli Sami laskenut veneen vesille. Valmistautuminen kisapäivään alkoi.
Kipparikokouksessa kilpailun johtaja ilmoitti, että kovan länsituulen vuoksi ensimmäisen päivän kilpailupaikkaa ( Ärjänselkä tai Niskanselkä) ei arvota vaan kilpailu järjestetään turvallisuussyistä ”suojaisamman” Ärjänselän puolella.
Pian kipparikokouksen jälkeen päästiin lähtemään. Kisaan otti osaa 98 venekuntaa. Kiire hyville kalapaikoille oli kova. Kun Ärjänselkä avautui eteemme, alkoi myrsky riepotella ja aallot kasvoivat paikoin yli miehen korkuisiksi. Vene ryskyi kovassa vauhdissa rajusti päin aaltoja ja vettä pärskyi oikein kunnolla. Pieniä ongelmiakin oli, mutta niistä kuitenkin selvittiin. Laskimme hieman matkanopeutta, eikä lisää harmeja enää tullut.
Pian pääsimme perille Käkilahteen. Matkaan kului aikaa 45 minuuttia, joka niissä oloissa oli vähän. Samoille paikoille saapui noin kymmenen venekuntaa. ”TOPI-venekin” oli jälleen paikalla. Alkoi armoton touhuaminen ja hetkessä kaikki 10 sallittua viehettä olivat hoitamassa tehtäväänsä. Haukia tuli aluksi mukavan tasaista tahtia, mutta myrsky yltyi yltymistään tehden matalan lahden vedestä roskaista ja savista velliä. Vesi oli paikoin niin likaista, ettei uistimet pysyneet puhtaina kuin hetken. Homma meni hankalaksi ja kalan tulo meidän veneeseen alkoi heiketä. Parempi tulos olisi vaatinut taktiikan, tekniikan tai paikan vaihtoa, mutta jatkuvasti koveneva tuuli teki asiasta vaikean.
Noin neljän tunnin uurastuksen jälkeen päätimme lähteä takaisin kohti Martinlahtea. Turvallisuus syistä käytimme paluumatkaan puolituntia enemmän aikaa kuin aamulla. Myrsky Ärjänselällä oli entisestään
hurjistunut ja teki siten lähtemättömän vaikutuksen sisämaan pikkujärvien myrskyihin tottuneille kalamiehille.
Loput kisa-ajasta pyörimme Martinlahdessa, mistä saimme muutaman hauen lisää.
Päivän saaliimme oli 35 haukea, joista mitallisia oli 28. Kiloja kertyi 30,7 Tuloksen päivän kisasta sai yhteensä 79 venekuntaa Lauantai päivän voittajat; Ville Vuoren venekunta Valkeakoskelta sai päivän olosuhteissa varsinaisen ”Pietarin kalansaaliin”, yhteensä 108 kg haukea. Kyseinen venekunta aloitti päivän samassa paikassa kuin me, mutta huhupuheiden mukaan he olivat tehneet oivallisen paikan vaihdon, joka kannattaa pitää mielessä tulevissa EM kisoissa. Toiseksi sijoittui Kari Juhani Tuomisen venekunta reilulla 83 kg saaliilla ja kolmanneksi sijoittui Jukka Mäkäräisen venekunta reilulla 72 kg saalilla. Heillä on se ”Topi-vene”.
Päivän päätteeksi Sami veti veneen Sotkamoon, jossa yön tunteina tehtiin pieni ohjauspulpetin kiinnitysremontti.
Ensimmäisen kisapäivän tulokset löydät tapahtumia
sivulta Pohjola- Cupin kisakalenterista .
29.5.2005 sunnuntai:
2. kisapäivä. Tiura-uistelu Sunnuntaiaamun rutiinit olivat miehistön osalta täysin samat kuin lauantaina, mutta Samilla oli vaikeuksia löytää Martinlahteen. Nooh! ymmärtäähän tuon, kun on kauan viime käynnistä ja opasteet Manamansaloon on niin huonot. Onneksi Sami voi kysyä neuvoja miehistöltä. Kun Sami kuvaili puhelimessa isoja mäkiä ja mahtavia kallioleikkauksia, niin miehistö tiesi heti kertoa karttaplotterin tarkkuudella missä Sami huitelee. Samassa he neuvoivat selvällä suomella ja kainuulaisella huumorilla höystäen kääntymään tiukasti 180 astetta eli takaisin. Tähän eivät aivan kaikki GPS laiteet pysty. Vene saatiin vesille entistä ehompana ja valmistautuminen päivän kisaan meni loppujen lopuksi rutiinilla.´Kun tuuli oli tyyntynyt reilusti edellisestä päivästä ja kipparikokouksessa ei ilmennyt mitään uutta, kilpailu pidettiin odotetusti Niskanselän puolella.
kun johtoalus johdatti vene armadan läpi Kaivannonsalmen. Kilonniemen liepeillä johtoalus siirtyi sivuun ja venekunnat pääsivät Niskanselälle etsimään kalapaikkoja. Vaikka lännen puoleinen tuuli oli tyyntynyt paljon edellisestä päivästä, kohosivat aallot paikoin noin puolitoista metriä korkeiksi. Meidän porukka suuntasi kohti Painuanlahtea. Matkaan kului aikaa 50 minuuttia ja paikkakin löytyi ensi yrityksellä. Kyllä ne ovat hyviä vehkeitä nuo karttaplotterit. Kun olimme ylittäneet matalan lahdensuun, pääsimme jälleen tosi toimiin. Nopeasti sallittu määrä vieheitä oli laskettu pyytämään kalaa. Lahden vesi oli edellisen päivän myrskyn jäljiltä savisameaa. Aluksi uistelimme keskempänä lahtea ja kun siirryimme syvemmälle lahteen kala syönti vain parani. Pian olimme aivan lahden pohjukassa, joka vaikutti olevan varsinainen ”hauen pesä”. Me kelasimme kalaa veneeseen jatkuvalla syötöllä. Päivän ehdottomia ottivieheitä olivat Lappia- ja Kapu-vaaput.
Samaa lahden pohjukkaa uisteli meidän lisäksi neljä tai viisi muuta venekuntaa. ”Topi-vene” eli Mäkäräisen
venekunta oli jälleen samalla paikalla ja kalaa näytti riittävän heillekin. Homma näytti heidän veneessä eleettömän rauhalliselta aivan kuin heillä ei olisi ollut juurikaan tekemistä. Kyllä ”ammattilaiset” osaa! Kaikki paikalla olleet venekunnat sijoittuvat päivän kilpailussa hyvin saaden kalaa yli 500 kg. Jossain vaiheessa Iltapäivää, kun kalalaatikon pohja oli täyttynyt moneen kertaan, alkoi arvailut siitä menisikö sadan kilon raja rikki. Sami punnitsi kalat, ja menihän se rikki.
Lopetimme ”vapatalkoot” klo 17.00 ja pakkasimme vehkeet. Samassa olimme menossa täyttä vauhtia kohti
Martinlahtea, Matka kisakeskukseen meni kauniissa säässä ilman ongelmia. Kun pääsimme punnituspaikalle, huomasimme muidenkin olleen ahkeria kisassa. Päivän suurimman saaliin sai Mäkäräisen venekunta. He hinasivat punnitukseen yhteensä 157,4 kg haukia. Toiseksi suurimman saaliin, vajaat 107,9 kg, toi punnitukseen Leo Jussilan venekunta Yli-iistä. Meidän saalis 105,5 kg riitti hienosti kolmanteen sijaan. Hauki- EM kilpailun voiton pokkasi Mäkäräisen venekunta yhteistuloksella 229,65 kg. Huh huijaa! Toiseksi sijoittuivat lauantaipäivän voittajat Ville vuoren venekunta yhteistuloksella 193 kg ja kolmanneksi Leo Jussilan venekunta yhteistuloksella 167,4 kg. Meidän yhteistulos 136,2 kg riitti kuudenteen sijaan. Olemme suoritukseemme Oulujärven ensikertalaisina todella tyytyväisiä.
Sinttivintturit onnittelevat kaikkia kisassa menestyneitä.
Kilpailuun osallistuneet venekunnat pyydystivät kahden päivän aikana yhteensä yli 4 tonnia haukea. Kaikki punnituksessa käyneet kalat pakattiin jäihin ja kuljetettiin elintarviketeollisuuden käyttöön. Toisen kisapäivän tulokset löydät tapahtumia sivulta Pohjola- Cupin kisakalenterista .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti