maanantai 1. joulukuuta 2008

Tarina SM 2008 Inarijärven koitoksesta

Inarille lähtö meinasi itsellä olla hieman ongelmallinen henkilökohtaisesta syystä.
Silvan ja jykkepappa lähtivät siis kahdestaan Fordin pakulla Inaria kohti maanantaina. Pakun persiessä kulki Buster X. Mie jäin vielä kotia hoitamaan kesken eräisiä asioita samalla haukia uistellen. 


Inarille päätettiin ottaa käyttöön Silvanin uusi busteri kun venettä joudutaan viikko pitämään rannassa ja siinähän tunnetusti niittiveneet saattaa yllättää...;) Kaiken lisäksi Busteri on varustettu punalihaisia kaloja silmällä pitäen. 


Pohjiseen mennessä poijat kävi Kuusamossa täyttämässä muonitus tarpeita
reilun ostoskärryllisen verran. Ihan kaiken varalta jos kalatta jäävät...

Mie puolestaan olin maanantaina hauki jahdissa Nuasjärvellä saaden kaikkiaan 39
kalaa ja siinä parit karkeat hauet. Suurimman rikkoessa kuuden kilon rajan. 


Tiistai aamunapa pääsin poijat herättämään yhdeksän kilon Kiantajärven hauella.
Kyyti pojaksi hauelle vielä vajaa kutonen sekä pienempiä haukia että kuhia. Tästä aamu herätyksestä taisi poijat kerätä hieman raivoa kasarin selän kopaisuun...
Iltapäivällä sieltä päin puhelin soi neljä kertaa kertoakseen kaloista. Taimenia melkein haitaksi asti kuulemma...HI!

Kaksi alamittaa yksi lakimitta ja mittakala totta kai. Kyllä hymyilytti kun sai tietää poikain onnistumisista. Mielessä kun viirasi vieläkin Anttolan vaikeat päivät niin treeneissä kuin kisoissa. Kirkkaat vedet on yksinkertaisesti pelottanut aina.

Keskiviikko päivän aikana loksahteli palat kohdilleen miunkin osalta ja pääsin lähtemään pohjoiseen. Liekkö ollut virkaa sillä etten ollut kalassa tuona päivänä poikia "ruoskimassa" vauhtiin. Hieman huoletti kun puhelin ei soinnutkaan kalan merkiksi. Päivällä soitellessa hiljaisuuden ongelmasta selvisi poikien ottaneen päivän hieman rennommin ja ajelleet veneellä Inarin mahtavia maisemia ihaillen ja käyden samalla kisakeskuksessa tuntumaa ottamassa. Iltapäivällä asia korjaantui ja puhelin soi onneksi kahteen otteeseen alamittaisten nieriöiden merkiksi.

Illalla pakkasin kotona tavarat valmiiksi Jykkepapan diesel passattiin jolla pitäisi
päästä matka ajossa kuulemma viiden litran pintaan satasella. Pajerolla tuolle matkalle olisi tarvinnut korvatulpat (ei olisi ensimmäinen kerta) ja loppuun kymmenen litraa sataselle löpöä. Tuolle vajaan 700 kilometrin matkalle kannattaa jo laskea kulutuksia kun kahteen kertaan matka taitetaan...
Yö tuli nukuttua yllättäin lähtö jännityksestä huonosti. Lähtiessä ilma oli sateinen ja pimeä eikä aikaakaan kun absit nakutti kovassa jarrutuksessa hirveä varoen. 


Aamun valjetessa olin jo Kuusamossa poroja väistelemässä. Tuolla aiemminkin mainitsin lauseen "kahden Tervon kuseman" päässä... Pohjoisessa on mitta asteena termi poron kusema joka tarkoittaa matkaa poron kusen välillä (yleensä max. 50km). Tämä kisa reissu oli niin kaukana kotoa että kahteen otteeseen jouduin kuselle pysähtymään siis olkoon Tervon kusema uusi termi keskimäärin 350 kilometrin matka.  Kuuden aikaan jouduin pyssykylässä pysähtymään ihan toisestakin syystä. Töiden puolesta tutulla kollegalla kun on toimipaikka siellä joten totta kai sitä piti utelijaisuuttaan käydä kuikkaa "lappalaisten aitausta" mennessä.


Pian siitä olikin Saariselällä missä toistamiseen pysähdyin kuselle ja kahville. Samalla herättelin poijat ilmoittaakseni olevan paikalla Saariselällä niin kerkiävät
aamu toimiensa jälkeen tulla vastaan tien varteen ennen Inarin kylää. Koko pitkän matkan ajan sitä odotti milloin maisema muuttuu puuttomaksi ja Saariselälle noustessa maisema viimmein muuttui... Maisemat oli tästä eteenpäin todella karuja ja korkeus erot huimia verrattuna etelän ihmisten lappiin siis kainuun korpiin... Omassa silmässä kainuun vaarat ei ole mitään tämän rinnalla. Täällä maisemat on vaan hiljentävän ja mykistävän kauniita.
Pentuna on tullut paljon käytyä lapissa mutta eihän sitä silloin osannut muuta kuin polkupyöräänsä katsoa. Nykyisessä kiireellisessä maailmassa tällainen jylhyys ja hiljaisuus pistää rääväsuunkin hiljaiseksi. 


Viimeinen niitti hiljaisuudelle tuli kelomökillä kun pitkän korpitien jälkeen saavuttiin porukalla perille. Kuistilla oli kivääri tolppaa vasten jos vaikka sattuu karhu liikaa ahdistelemaan. Apu oli muuten kaukana saati sitten kännykätkö toimi vaan määrätyissä kohdissa jos silloinkaan...

Aamu aloitettiin löysästi ja eikä heti järvelle lähdettykään vaan käytiin shoppailemassa Ivalossa lähinnä mökin omistajalle konjamiinia ja itselle sihijuomat loppuviikoksi. Muona puoli kun oli itsevarmasti kunnossa luottaen tuleviin kaloihin...;) Samalla siellä syötiin tutut ja turvalliset lihapiirakat mieheen paikallisesta ravintolasta. Vieläkin huvittaa näky missä syötiin. Samalla käytävällä oli nimittäin viinakauppa jonne tuli pitkäpartainen ja maastoasuinen mies täyttämään juomapuoltaan. Valkeni pian paikallisilla olevan tapana hakea vähintään kahden viikon viinat kerralla (tässä tapauksessa kaksi muovikassia) kun korvesta asti tullaan. 

  
Puoli kahden maissa sitä olinkin ihmettelemässä Inarijärven kirkasta vettä ja karuja ihmeellisiä maisemiaan. Silvan siinä kertoi päivän taktiikaksi kumikalojen viritystä raksihuppuihin pikku plaanareilla uittaen. Paikkana toimi jääsaarten kuve.
Hiljaista oli aluksi muttei se haitannut kun paikka oli niin ihmeellinen.
Uistellessa käytiin yhdessä rantapenkassa sen verran lähellä että olisi jaksanut kivuta nakata kiven rantaan mutta veneen alla oli vettä pöyristyttävät 77 metriä. Ihmettelyn lomassa yhtäkkiä yksi pikkuplaanari lähti peruuttamaan kalan  merkiksi. Hiljalleen tilanne saatiin käännettyä niin että munat pois padasta sinäkin päivänä tosin alamittaisella taimenella. Myöhemmin illemmalla saatiin toinen mokoma ja vielä kaiken tämän lisäksi huomattiin vehkeitä siivotessa kahden täyn "räjähtäneen" kalan kopasusta. Tiimin ollessa täysin kasassa saldoksi karttui 2+2. 

Illalla mökillä sain tavata ehkä kautta aikain kovimman moottoriturvan...
Samalla mökillä majaili omistaja Virtasen Arin lisäksi me ja hiihtäjä pojat Jämsästä. Nämä hiihtäjä pojat Pasi Hirvilampi ja Jarkko "moottoriturpa" Hankajoki pokkasivat myöhemmin syksyllä koko Suzuki cupin voiton kohtuu ylivoimaisesti. Illat meni joutuisasti mökillä kuunnellessa Jarkon juttuja. Mies puhui ja puhui mitä sylki suuhun toi. Kaiken tämän puheen paljouden lisäksi jutut oli vielä niin hyviä että vieläkin naurattaa!!! Paras juttu oli ehkä se yksi julmettu tärppi soutaessa kun venekkin oli tärähtänyt…HI!

Illan päälle saunalla ne suomut vasta lensikin. Jäähyllä kävimme rannassa uistimia
koe uittamassa. Jarkko näytti omatekoisiaan ja sääteli uinteja mitä ihmeempiin hakuihin. Hiihtäjäpojat kehui vaappujansa niin paljon jotta meidänkin piti investoida niitä testiin Itätuuli vaapun jatkeeksi...


En tiedä johtuiko kelomökin raittiista ilmasta vai painoiko edellisen yön ajetut
univelat niin että nukuin ehkä elämäni parhaimmat yö unet. Herättyäni lähdin mökiltä kodalle aamupalalle mutta kuistilla odottikin pieni yllätys. Poro aivan portaiden kupeessa. Piti ihan kaksi kertaa silmiä hieraista kun ei meinannut uskoa asiaa todeksi. Siitä se hiljakseen siirtyi hieman etäämmälle miun katsellessa ilmestystä hämmentyneenä.

Samainen tapahtuma oli kuulemma poijillekkin tapahtunut aiemmin viikolla, kait se on porojen tapa toivottaa vieraat tervetulleeksi pohjoiseen? Aamu vierähti äkkiä ja pian oltiinkin vesillä jossain pikku kapaselällä pitämässä vaihteeksi vaapun vetopäivää. Illalla ostettuja hiihtäjien vaappuja tarvitsi vetää vain puolituntinen kun laukaisin rämähti irti rajusta tärpistä. Silvan taisteli kalan kanssa reilut viisi minuuttia kunnes haavi heilautti riemun kiljaisujen säestämänä reilun kahden kilon taimenen veneeseen. Kaiken taistelun keskellä kukaan meistä ei huomannut toisen puolen plaanarissa roikkuvaa toista kalaa ennen kuin kala hyppäsi ilmaan ensimmäisen väsyttelyn jälkeen. Kiirehän siinä tuli kun toinen kala haavissa ja laukaisin missä kala oli jumissa. Hirveellä kiireellä siivoomaan vehkeitä alta pois jottei karkuutettas hienoa tupla tärpin toista kalaa. Ei aikaakaan kun jykkepappa kepitti kalan haavin ulottuville. Haavi heilahti ja taas reilun kisa mittaisen taimenen merkintä poikain vaapulle. 


Vaikka ilma oli hieman sateinen ja tuulinen kuten koko kesä niin mieli oli kuitenkin
poikkeuksellisen lämmin. Kaksi kalaa jo plakkarissa eikä uisteltu kuin kolme varttia. Ahneuttaan kopastiin vielä kierros "pelipaikalta" ja pam taas kala kiinni.
Kilon taimen puisteli tällä kertaa itätuuli vaapussa ja allekirjoittanut kepin varressa. Jopa hauen kepittäjänä tottuneena miekin sain kalan haaviin asti josta Jykkepappa heilautti jo rutiinilla kalan veneeseen. Pieni humaltuminen alkoi olla vaarana kun kalan kaato ryyppyjä konjamiinista joutui ottamaan aika tiheään tahtiin...HI!

Touhun keskellä pidettiin pikainen kriisi palaveri taktiikan suhteen ja yhdessä toimin päätettiin jatkaa matkaa pois paikalta rauhoittaen sitä kisaa varten kun potenttiaalia tuntui paikassa riittävän.

Jatkettiin uistelua pikku kapaselkää ristiin ja rastiin vehkeitä vaihtaen kun kalan saanti hiljeni arvatenkin paikan vaihdon jälkeen. Samalla alkoi tuntua todella vahvalta pelipaikka kisaan. Ainut pelko oli jos paikalle tulee muitakin niin pitäisi kehitellä varapaikka yksi ja kaksi joita nyt etsittiin kuumeisesti. Iltapäivällä löydettiin yksi mielenkiintoisen oloinen vedenalainen matalikko jonne kaiku piirsi paljon isoja banaaneja mikä tunnusti heti hyvältä paikalta. Varmistellen vedettiin uusi ja tarkempi veto siitä saaden yksi mittakala lisää meidän päivän saldoon. Tällä kertaa takilassa uitettuun siniseen gulppiin otti oletettu nieriä joita kaiun mukaan oli paikalla aika paljon. 


Myöhemmin iltapäivällä soiteltiin muille kyselen miten on mennyt? Hieman yllättäin aika hiljaista oli kaikilla ollut paitsi Nikulan poppoolla jolla nyt aina kuulosti olevan kolmen kilon taimen kyydissä. Poijilla oli homma hanskassa kisoja ajatellen kun joka päivä varmoja onnistumisia ja isojakin vielä. Meilläkin alkoi homma pikku hiljaa onnistumaan kun saatiin vielä yksi alamittainen taimen ennen kuin lähdettiin käymään veneellä Inarin satamassa Ukonkiveä unohtamatta. Isolta kiveltä avautui henkeä salpaavat maisemat todella kauas horisonttiin...

Illalla mökille saavuttuamme otimme poseeraus kuvat koko porukasta kalojen
kera. Kuvausten jälkeen ammattikokkina kunnostautunut Silvan rupesi valmistelemaan kaloista mitä maittavempia aterioita. Jykkepapan kanssa ihmettelyn ohella laiteltiin vehkeet valmiiksi huomista kisaa varten ja lopuksi vielä sauna pöhisemään. Samalla hiihtäjä pojatkin saapui mökille ihmettelemään kalan tuoksuista kotaa...HI!

Ei poijatkaan kalatta saapunut mökille vaan toivat pitkälle toista kiloisen nieriän mitä sitten Virtasen Ari haukku koko illan Jarkolle...HI! "Se perkele korisee vieläkin..."


Elämäni paras kala ateria oli tosi kun kodassa syötiin keitettyjen pottujen kanssa paistettua Inarin taimenta kerma kastikkeessa Voih...
Illan päälle saunassa hierottiin taktiikkaa ja mietittiin porukassa eri vaihtoehtoja mitä ehkä kannattaa tehdä jos ei keppi taivu. Oma mieli oli tosi vahva paikan ja vaappujen suhteen kuten muillakin mutta piti miettiä ja kysellä kokeneilta Inarin konkareilta entä jos keppi ei taivukkaan...? 



Lappian Taisto Hukalta tuli paljon arvokasta faktaa pitkin viikkoa paikkojen ja vaappujen suhteen. Taistolta tuli nyt vinkiksi tietämättään meidän päivällinen pelipaikka tuulen muuttumisen syystä ja tämäkös lisäsi varmuutta omaan kisaan. Kisaan mitä en henkilökohtaisesti ollut ikinä kokeillut. Punalihaisen pyynti on ollut tuttua vain nuorempana koskilta kirjolohia UL vehkeillä pyytäen siis ei todellakaan vetouistellen ennen näitä kahta treenipäivää. Onneksi meidän tiimistä löytyy monenmoista taitajaa.
  
Eka kisapäivä:

Aamulla lähdettiin kisakeskukseen kahdella kyydillä. Mie ja Silvan veneellä Jykke-papan ajaessa pakua satamaan mihin saadaan sitten uistelukamat pakattua illalla kisan jälkeen. Satamaan ilmaantui koko ajan mitä hienompia ja ihmeempiä härveleitä siinäpä sitä tunsi itsensä aika pieneksi poijaksi kun huomasi katselevan ja kuvailevan veneitä oikeen urakalla. Tiedättehän tunteen "pikku poika lelukaupassa"... Näistä syntyi yllättäin paljon uusia visioita mitä talven aikaan kerkiää toteuttamaan. 


Paikalla tuli etsittyä "pelimiesten" veneitä joita pystyi tunnistamaan kilpailu numeron mukaan. Anttolassa tämä taktiikka toi meille tiedon ja jonkinlaisen saaliin. Siellä vedettiin eka päivänä tietämättä silloin tulevan SM kakkosen vieressä. Asia valkeni illalla asuntovaunussa kun läppäriltä rupesin anylysoimaan
kuka veti missä...HI!

Tämäkin "tilastointi" asia oli nyt huomioitu. Startti tapahtui kauempana selällä minne järjestäjän toimesta oli poiju rivi asennettu maaliviivaksi. Lipun heilahdettua peräaallot kasvoi Juutuan lahdella vellovaksi mereksi kun vajaat 150 venettä lähti yhtä aikaa liikkeelle.

Startin jälkeen oli vielä kaikilla siirtymä aikaa tasan tunti ja lopussa puoli tuntia
jolloin kaikkien pitäisi keritä vaikka takarajalle. Meidän paikka oli onneksi vaan reilun kymmenen kilometrin päässä toisin kuin jotkut huimapäät joutui ajamaan
rikkonaisella Inarijärven selällä jopa 35 kilometriä ja sieltä vielä lopussa takaisin.
Alku rynnistyksen jälkeen me ajeltiin maisema reitin kautta uistelu vauhdilla pikku Kapaselälle missä sitten valvonta ja viiden muun veneen kanssa odoteltiin vehkeet valmiina kellon lyöntiä. Pitkän oloisen tunnin jälkeen päästiin tosi toimiin. Vaaput pyyntiin ja suunta edellisen päivän hot spotille. Hiljaista oli pientä epäselvää tärppiä lukuun ottamatta vaikka kuinka yritettiin. Pianpa oltiin jo kokeilemassa kakkospaikkaa eli nieriä "matalikkoa" nieriä mielessä. Kaiku piirsi paikalle kalaa kuten edellisenäkin päivänä. Siitä parvestakko lie mutta takilasta sinistä gulppia kohta vietiin. Hirmu suhina ja touhu päällä saatiin veneeseen 42 senttinen nieriä. Heti perään tehtiin toinen kierros ja taas samaa gulppia vietiin. Tällä kertaa oli jo aihetta riemuun kisa mitan johdosta. Hetken päästä heräsi pelko kalan suhteen että kestääkö pituus puntarille asti vai kutistuuko pois?
Kisamitta oli 45 senttiä ja meidän kala puolisenttiä yli voih...
Ei auttanut surra vaan jatkettiin paikan höyläämistä takilalla. Yllättäin sinisen gulpin takila nyökki taas kalan merkiksi. siiman päässä puisteli reilu alamitta nieriä. Sitten meiltä hiljeni ja rinki tunnetusti kasvoi. Myöhemmin nieriä matalikon valtasi Heinäsen Pekan venekunta kun me lähdettiin pois. Kaukaa katsottiin Pekan touhuavan paikalla siihen malliin että kalaa tulee. Silvan soittelikin kuulumisia pahimman näköisen touhun jälkeen. Pekka kertoi paikalta saaneen viisi alamittaista nieriää. Ei jäänyt onneksi harmittamaan pois lähtö...;) 


Puolenpäivän jälkeen tehtiin useampi puhelin tiedostelu muille. Hiljaista kuulosti olevan lähes kaikilla, muutamilla tiedettiin olevan yksittäisiä kaloja. Yhden jälkeen iltapäivällä törmättiin Rissasen Villen venekuntaan Käyränokka saaren penkalla joka oli meidän kolmospaikka. Huvittaa vieläkin kun jokainen makasi veneessä odotellen tärppiä kuului... "Teillä on kuulemma nieriä..."  vastattiin myöntävästi ja ihmeteltiin naureskellen että miten nuo tiesi meidän kalasta....
Hetken päästä rämähti rannan puolelta laukaisin irti ja kaukana takana posahti isomman näköinen kala pinnassa. Silvan kepittämään vuorostaan kun jykke-pappa oli pokannut aamun kalat. Veneessä alkoi hirmu touhu ja vehkeiden siivoaminen pois kalan alta. Aika kului eikä kalakaan tuntunut väsyvän sitten yhtään. Varovasti ruvettiin arvailemaan kalan painoa kun niin kovasti pani hanttiin. Toisaalta jarru löysällä ja riskit mahdollisimman nollissa yritettiin saada kala veneeseen. Vasta reilun vartin jälkeen haavi heilahti hieman vajaan kahden ja puolen kilon taimenen kunniaksi. Voi sitä huutoa ja mekkalaa mikä meistä lähti...HI! 

Meni varmasti tunti ennen kuin alettiin kaipaamaan lisää kalaa. Yritystä kyllä piisasi mutta ei vaan enää lähtenyt. Pian päivä olikin pulkassa ja päästiin satamaan ihmettelemään huonoa kalan tuloa. Tuntui jotenkin koomiselta kun vene toisesan perään toi pelkän kilpailukortin. Yllättäin huomattiin meidän saaliin riittävän ainakin kympin sakkiin ja vielä kovempi yllätys oli Kuhmon poikien huima saalis. Protesti aika kesti tavanomaista pitempään johtuen varmasti omasta jännityksestä. Viimein kilpailujohtaja toi tulokset kaikkien nähtäville ja siellä kympin sakissa se komeili meidänkin tulos tarkemmin ottaen sijalla kuusi. Kuhmon poijat pisti vieläkin paremmaksi pokaten loistavan kakkos sijan. Fiilis korkealla pakattiin tavarat autoon ja jätettiin vene satamaan odottamaan seuraavaa päivää. Heti mökille päästyämme alettiin suunnittelemaan kovasti taktiikkaa ja paikkaa huomista ajatellen. Soittelemalla selvitettiin päivän onnistuneiden pelipaikkoja ja taktiikoita. Apuun tarjoutui tällä kertaa itse Virtasen Arikin joka opasti monta hyvän oloista paikkaa lisää, mitä nyt ei olisi edes keksitty. Hiihtäjillekkö lie paikkoja yrittänyt "pimittää" mutta nyt meidän hyvä tulos rohkaisi Ariakin neuvomaan sata lasissa. 


Koko iltahan meni taas kala juttujen parissa. Hiihtäjät kertoi omista uistelu mieltymyksistään keskisuomessa missä poijat kisoja vetää ja myö kerrottiin omista teknikoista. Loppujen lopuksi taidettiin olla enemmän kuuntelijan roolissa koko ilta kun "moottoriturpa" Jarkko avasi suunsa...;)

 Toinen kisapäivä:

Viimeinen aamu pohjoisessa alkoi tuttuun auringon häikäisyyn Mahlatti saaren vuonossa. Edessä oli lopullinen tavaroiden pakkaaminen ja aamupala ennen kisakeskukseen lähtöä. Edellisenä päivänä ei jännittänyt sitten yhtään mutta nyt jännitti. Järvi peilityynenä ja aurinko porottaen ei todellakaan tilastojen lomassa lupaillut kala keliä. Startin tapahduttua yllättävän moni vene jäi melkein kisa-alueen alkupäähän. Ehkä syystäkin kun eilisen suurin ja suurimmat kalat saatiin heti lähtöpaikan kuppeesta ja huhu eilisen voittajan paikkakin kuulosti olevan "lähellä satamaa" mutta se ei meidän taktiikkaa sotkenut vaan me posotettiin tutulle pikku Kapaselälle. Homma aloitettiin kellon lyötyä Arin vihje paikasta mistä hiihtäjät oli edellisellä viikolla saanut kalaa ihan kohtuudella. 


Puolen tunnin vedon jälkeen takila laukesi 55 jalasta. Heti arvattiinkin kyseessä olevan pieni nieriä mitä kaiku hetkeä aiemmin parvena piirsi. Nooh ei ollut munat pannussa enää...
Puolenpäivän jälkeen oltiin jo eilisillä paikoilla kokeilemassa kalaa. Siinä samalla
soiteltiin muille todeten olevan aivan yhtä hiljaista kuin meilläkin. Muistaakseni kellään ei ollut mittakalaa. Siinä sitten ruvettiin pähkäilemään että jos eilinen saldo saatas tälle päivälle niin mitaleilla oltais...HI!

Ei hyvältä näyttänyt eilisen uusiminen kun vasta puoli kahden aikaan plaanarissa viuhka heilahti ja pieni nieriä kelattiin toistamiseen veneeseen. Ei auttanut toivo eikä yrittäminen vaikka mitä teki. Kaiku kyllä piirsi päivän aikaan kymmenkunta kalan syöksyä takilan luo mutta ei...

Yhteen väliin epäiltiin kalojen pelkäävään meidän kuulia ja silläpä vapareita lisättiin reilusti yli 50 metriä ja kuula ylös. Sitten kun nähtiin kaiussa kala odotettiin hetki ettei kala "säikkysi" ennen kuin kuula pudotettiin kalan luo silleen että uistin kohtaisi kalan. Ei niin ei tämäkään auttanut PRKL.
Ennen pois lähtöä puhelin kertoi Kuhmon poijilla olevan yksi nippa nappa kala ja eilisellä voittajalla ainakin kaksi jos ei enempää. Meillä edelleen nollat jolloin ruvettiin jo spekuloimaan monenneksiko nyt pudotaan jos ei enää kalaa saada. Eikä sitä lopussa enää kalaa saatu vaan mieleen jäi kymmenen keppinen tärppi Ahdin valtakuntaan...


Satamassa saatiin taas huomata päivän vaikeus jolloin kalaa toi pukille vielä vähemmän veneitä kuin eilen. Onneksi tuloslistalla meidän takana olevia edellisen päivän onnistujia oli listalla aika vähän. Loppu tuloksissa tiputtiin vain kaksi pykälää jolloin saatiin sija kahdeksan.
Kisan kärki säilytti asemansa edellisen päiväinsesti kalaa saaden. Voittaja toiselle
päivälle oli Virolaisen Askon venekunta joka voitti myös ensimmäisenkin koitoksen ollen selkeä voittaja voittajia joita kutsutaan nyt Suomen mestariksi mallia 2008.


Kainuuta edusti hienosti Kuhmon poijat saaden hopeaa! Meidän yllätykseksi toimikunta palkitsikin kymmenen parasta jolloin käytiin mekin päästiin pokkaamaan kahdeksannesta sijasta palkinto.

Pitkä kotimatka oli muuten yhtä hymyä...HI!

lauantai 15. marraskuuta 2008

Kausi pulkassa...

Haikea mieli päällimmäisenä mielessä kun tätä kirjoitan... 


Viimeinen reissu tuli tehtyä tosiaan 15.11.2008 lauantaina Kiantajärvelle.
Ilma oli aamusta pilvinen ja hieman sateinen kuten tänä kesänä on ollut
tyypillistä. Uistimia laskiessa veteen jo ensimmäinen hauki iski ja heti perään toinen, kolmas ja pian vajaa kutosen haukikin kävi veneessä. 


Elämä hymyili puolille päivin kunnes taivaalta laskeutui harvinaisen sankka
sumu. Äkkiä näkyvyys putosi 50-100 metrin tasoon ja samalla loppui kalan tulokin. Alkoi auttamatta tunnustamaan "Grande" finaalilta, kun sunnuntaiksikin lupaili pakkasta ja tuulta. Loppu päivän seikkailin karttaplotterin (gps) kanssa "uusia" kalapaikkoja kun näkyvyyttä ei tosiaan ollut nimeksikään uisteluun. Hauskaa oli vaikka yksin uistelinkin!

Reissu oli muuten samalla kauden 100 kerta. Ihan senkin takia "piti" käydä uistelemassa ettei tarvitse selitellä miksi 99kertaa eikä sata?
Kuhmon kollega jo viisastelikin että käy vielä kerran niin voit sanoa että toista sataa kertaa kävin... HI!
Onneksi tuosta hommasta tykkää niin paljon ettei tarvitse puristella väkisin.

Valotetaan nyt hieman käynti historiaa kautta aikain. Vuosilta 1990-1993 ei löydy sata varmaa tilastoa. Pieni kun olin...

1990    n.10 käyntiä
1991    n.10 Käyntiä
1992    n.30 käyntiä
1993    n.45 käyntiä
1994    60 käyntiä
1995    64 käyntiä
1996    87 käyntiä
1997    88 käyntiä
1998    77 käyntiä
1999    97 käyntiä
2000    97 käyntiä
2001    108 käyntiä
2002    112 käyntiä
2003    118 käyntiä
2004    125 käyntiä
2005    120 käyntiä
2006    107 käyntiä
2007    109 käyntiä
2008    100 käyntiä
2009    And the beat goes on...


Piilevä hulluus? Ei vaan rakas harrastus! Huvittaa jopa itsekkin lukea minne se kesä häviää. Nuorena sitä mentiin vielä yöksi koskelle joten vanhuus se on tullut kun sitä ei jaksa enää tehdä…

tiistai 14. lokakuuta 2008

Huhun leikkaus...

Näin se aika rientää siviili uistelussa. Viimeisimmästä jutusta aikaa viisi viikkoa. Eipä kyllä Honda cupinkaan sivuilla oo hirveitä tapahtunut...HI!

Sinttivintturit on ollut koko syksyn hieman kiireisiä. Jykke-pappa vetää vaapunteko kursseja kahdessa paikassa iltaisin. Silvanin kiireet kestää seuraavat pari kymmentä vuotta...;)
Kippari raapii viimeisiä hiuksiaan päästä miettien mikä mättää kymppi hauen
metästyksessä. Apuna on Excel taulukot ja pelit että vehkeet mutta ei vaan keppi taivu tarpeeksi raskaasti...


Kylillä kuuluu liikkuva huhu. Puhuvat jo poikien kyllästyneen kun ei näy. Kalassa käydään edelleenkin niin kuin ennen vanhaan mutta Sotkamon vedet on vaan vaihtunut "ulkomaille" eli Kuhmon puolelle. Kuhmossa on kuljettu niin ahkeraan että Paikallinen kylä yhdistys aikoi lahjottaa meille tontin ettei tarvitse tuota väliä ravata edes takaisin. Mökkikin osataan kuulemma itse hirrestä tehdä tontille HI!

Miksikö Kuhmoon? Aikoinaan Kuhmon kaima (kalastustarvike myyjä) kertoi järviensä karkeistaan hauista niin että ei tarvitse pikku kalojen kanssa tapella. Silloin hieman epäilytti mutta nyt täytyy jo allekirjoittaa juttu todeksi. Iso kiitos kaimalle jotta sai tästä hommasta vieläkin kalliimman...;) 


Vertailun vuoksi Sotkamosta saa yhtä monta kolmosen haukea kuin Kuhmosta vitosta...

sunnuntai 31. elokuuta 2008

HONDA CUP 2008 Kajaani, Oulujärven koutaniemi

Wikipedialta löytyi aika hyvä kuvaus kisa-alueesta... 

 "Ärjänselkä on Suomen suurimpia sisävesiselkiä: vastaranta saattaa kadota veneilijältä näkymättömiin ja tuulen noustessa aallokko käy merelliseksi."

Mikä pahinta järven koossa on uistelijalle, kun karttaa kotona katselee sillä silmällä että tuossa tai tuolla alueella voisi olla kalaa mitä kannattaa käydä kopasee. Kaikki tuntuu selvältä niin kauan kuin oletetulle paikalle saavutaan... 

Mitta suhteet on vaan niin älyttömät "sisävesien koluajille" pelipaikka on helposti vähintään pienehkön järven kokoinen esim. Iso Sapsojärvi Sotkamosta yritä siitä sitten treenipäivän aikana etsiä kalat kun seuraava testipaikka 20 kilometrin siirtymän päässä hieman pienempi alue tyyliin pikku Sapsojärvi. Ei PRKL.

Kaikesta järven suuruudesta huolimatta kauden viimeinen rutistus alkoi Sinttivinttureiden osalta 28.8. torstaina treenikeikalla Ärjän selälle. Silvanin Markon kanssa lähdettiin Sotkamosta kello seitsemän körryyttelemään kohti Koutaniemen satamaa. Ajatuksena oli kopasta kelien salliessa kolme paikkaa pikaisesti mutta tarkasti päivän aikaan. 


Eka paikka jossain selällä...;) Antoi heti kalaa vehkeitä laskiessa mutta liian verkkaiseen tahtiin. Nostettiin kytkintä seuraavaan paikkaan jonnekkin tuulisen niemen nokkaan...;) Vehkeet pyyntiin ja heti lähti viisi. Merkki plotteriin ja matka jatkui. Koko ajan roikkui haukia vavoissa mutta harmiksi nippa nappa mittahaukea jos sitäkään. Siirtymä paikka kolmospaikkaan jota povattiin ennakkoon parhaaksi paikaksi. Viime vuonna käytiin Nikulan ja Jykke-papan kanssa kyseisellä paikalla syyshaukea pyytämässä ja silloin käytettiin rypistämättä 100 kiloa haukea kyydissä. Nyt sama paikka antoi haukea vähintään vastaavanlaisesti ja mikä ilahduttavinta niin koko oli karkeampaa kuin viimeksi. Suurin hauki painoi hieman vajaat seitsemän kiloa. Treeni tulosta saatiin kasaan 70 kiloa hipoen pelipaikkoja. Tulos lupaili kisaan hyvää onnistumista.

Odottavan aika on muuten pitkä... Silvanin keittiön mestaroinnista ei kuulemma meinannut tulla mitään saati Jykke-papan talosuunnittelustakaan. Itsellä oli onneksi "kesälomalla" niin kiire uistelu safareilla ettei kerinnyt liikoja miettimään. 


Hyvät palkinnot ja 1,5 kertaiset pisteet eivät riittänyt vetämään porukkaa toivotun lailla paikalle. Itse arvelin että 25 venekuntaa nähdään startissa. Cupin kannalta toivottiin varmasti paikalle normaalit 30-40 venekuntaa. Liekkö kova tuuli suurin syy osanottajien määrään. Paikalle raahautui 24 venekuntaa ottamaan mittaa Ärjän selän reilun metrin aalloista. Tunnelma oli satamassa poikkeuksellisesti jännittynyt. Johtuiko tämäkin nyt kelistä vai oliko kaikilla kovat piipussa kauden viimeisessä kisassa? Ainakin meillä oli vaan yksi tavoite voittaa kisa ja samalla koko cuppi. Sama tavoite oli varmasti Heleniuksen ja Hyvösen venekunnallakin.

Tiukka vääntö alkoi meidän osalta kello 10.38 kun siirtymän mahtavan Ärjän yli saatiin tehtyä. Kolmas viehe vedessä ja kala kyydissä siinä päivän tahti...
Viereen saapui pikku hiljaa Hyvösen venekunta lappamaan haukea myös kyytiin. Jatkuva soittelu kertoi olevan molemmilla tasaista vääntöä.

 Meidän harmiksi kisan voitto taisi kaatua yhteen synkkään hetkeen... 

Kaksi "junaa" karkuutettiin perä kanaa ja vielä samassa rytäkässä 1,5 kilon hauki käsistä takaisin ahdin valtakuntaan. Meni varmasti puoli tuntia kun kasattiin itseämme iskuun taas. Nämä karanneet "junat" olivat kunnon haukia mitkä teki mitä halusivat. Vertailuin vuoksi meidän suurin hauki vajaa seiska hauki tuli lähes sukkana kyytiin... Eikä tässä vielä kaikki loppuajalla yksi kala löi vielä siimatkin poikki!!! 

Kalamiehethän selittää aina niin kuin minäkin. Totta puhuakseni jokainen kala mikä tulee veneeseen on saatu kala ja samalla kiitos 100%:sti onnistuneesta suorituksesta. Sinänsä ironista Sepän venekunta jolta oli karannut vain kaksi kalaa päivän aikana meillä varmasti +20 kalaa. Poijilla kuulosti olevan hurja tekniikka jota pitää ehkä kokeilla.

Kisa-aika meillä ja Hyvösen venekunnalla jäi kuuden tunnin mittaiseksi. Ärjän pitkä ylitys isoineen aaltoineen vie aikaa ja paljon. Paluu matkalle piti varata aikaa vielä enemmän kivan lisäpainon syystä.
 

Puntari jonossa nähtiin suuria hauki säkkejä eikä todellakaan yhtään taimenta. Kisa oli vähän suunniteltu taimen kisaksi mutta miten mahtaa olla Ärjän taimenkanta tuollaisessa hauki paratiisissa? Prosenttuaallisesti ajateltuna kisan kärki oli aika tiukka meidän osalta. Voittajat siis Hyvösen venekunta Paavolan Tatun kalustolla kepitti 8 kiloa yli maagisen sadan meidän vierestä. Kakkoseksi me 91 kilon tuloksella ja kolmantena Tolarock poppoo 87 kiloa. Neljäntenä Sepän porukka hieman vajaalla 82 kilon kassilla.

Mikä parasta niin meitä koko kesän piinanneet Heleniuksen perhe jäi kuudenneksi 62 kilon haukisäkillä. Kaiken tämän onnistumisen lisäksi suurimman kalan viisi extra pistettä meni Sepän venekunnalle 7,34 kilon hauelle. Meidän kannalta poikien kala ratkaisi cupin meidän hyväksi. Hyvösen ja Paavolan hirmusäkki sisälsi myös melkein kisan suurimman kalan. Poikien kuha painoi 2,78kg eli kertoimineen 6,95 kiloa. Meidän onneksi ja heidän harmiksi viisi pojoa matkasi Sepälle jo toistamiseen.

Summa summarum Sinttivintturit on nykyään tripla vahinko mestarit HI!
Kakkoseksi kiilasi Sotkamon Hyvönen & Paavola ja kolmanneksi Heleniuksen perhe joita voisi melkein kutsua myös kohta Sotkamolaiseksi kun puolet Heleniuksista asuu jo täällä...


Erityiskiitokset omalle miehistölle: Jyri Immonen ja Marko Silvan hoitivat
hommansa kotiin joka hetki täysillä ja JOS jokin meni meillä pieleen niin joku meistä kolmesta paikkasi, siinä meidän vahvuus.

Kisa kun kisa tiimi toimii KIITOS pojat ootte Aitoja ja oikeita Sinttivinttureita...HI!

Sijoitus 2. Tulos 91460gr. Voittotulos: 108650gr. Tulokset

keskiviikko 27. elokuuta 2008

Nuorten kalatapahtuma Salmelan koulun ranta

Keskiviikko päiväksi oli Salmelan ala-asteen oppilaille tehty kalastus aiheinen teemapäivä Kainuun vapaa-ajan kalastajien toimesta. Rasteja oli monenlaisia pitkin pihaa mm. Kilpaongintaa, rantaongintaa niin teoriassa kuin käytännössä lisäksi löytyi muita kalastus aiheisia rasteja.


Sinttivintturit osallistui talkoo hengessä teema päivään. Kahden veneen voimin rantauduttiin Salmelan koulun rantaan jossa meidän teemana vetouistelu. Paikalla esiteltiin kalustoa ja kerrottiin vetouistelusta ja veneillyn turvallisuutta unohtamatta.

Itse pidin opetusta isomman hauen pyynnistä esittelemällä ja kertomalla suurhauki uistimia ym. Silvanin Marko puolestaan varustautui veneen kera miten kuhaa pyydetään.


Oppilaita oli paljon ja vetouistelu teema taisi olla kirkkaasti päivän sana johtuen ehkä meidän ässä hihassa taktiikan onnistumisella. Aamulla tullessa Silvanin kanssa uisteltiin kalaakin jotta saataisiin oikeita kaloja näyttää mitä varten uistelua harrastetaan. Siitähän se päivän kovin juttu tulikin kun sumpusta näytti ihka aitoja ja eläviä kuhia oppilaille ja taisipa jotkin opettajatkin innostua kaloista.

Paikalla vieraili oppilaiden ja opettajien lisäksi myös reportteri joka myös ihaili kameransa kanssa kuhia ja "näytöstä" Sinttivinttureiden tyyliin.

Päivä sujui todella hyvin ja nopeasti. Ohjelma alkoi klo.9.00 ja loppui yhden jälkeen. Ei edes sämpylää keritty syödä kun oppilaita lappasi rastillemme tiukkoineen kysymyksineen. Päivän paras kysymys oli ehkä Silvanille...

Tuolla oranssilla samilla oli metvursti sämpylä mitäs sulla on???

Lapset on lapsia...:)

sunnuntai 24. elokuuta 2008

Kalevalan taimenen haukikisa Lentua

Ensimmäinen revanssi kisa viime vuoden menestyksestä. Lentuan kisa on edelleen suosikkini johtuen jo monesti kehumastani maisemistaan ja karkeista kaloista. Voiko hauen uistelija enää muuta vaatia häh?

 
Kesäisen Honda cupin Lentuan osakilpailun jälkeen ei kyseisellä järvellä ole tullut käytyä kuin päivää ennen kisaa. Treenit alkoi hieman heikosti... Melkeinpä heti aamu seitsemän jälkeen ensimmäinen kala oli iso ja katkoi siimat "äkkinäiseltä". Hetken päästä toinen tärppi maapalloon tällä kertaa. Hiljaa mietiskelin että Ahti antaa ja Ahti ottaa. Tänään taitaa olla toisin päin???
Nooh pikku hiljaa rupesi haukikin löytämään veneeseen asti kunnes kaima
(Kuhmolainen kalastus väline myyjä) Soitteli että kisa alue on laajentunut
kahdella paikalla. Haukipitoinen Kiviperä ja kuhainen Ohtolansalmi lisätty alueeseen.

Sotkamolainen kollega Paavolan Tatu Busterillaan oli Lehtosen nurkilla joten oli luonnollista meille että mie kun olin tulisalmessa siis kiviperän vieressä käyn kopasee sen ja Tatu vieressä olevan "kuhapaikan". Kiviperä antoi aluksi tosi pieniä haukia eikä Ohtolansalmikaan Tatua vakuuttanut. Puhelipalaverin jälkeen Tatu lähti paikastaan pois ja mien jäin kiviperään "ajamaan vehkeitä sisään" Paikan meininki rupesi selviämään vasta parin tunnit uistelun jälkeen... 


Seiska plussa ja siihen vielä vitosen hauki, kakkosia joitain kolmosia päälle vielä niin alkoi tunnustamaan että munasin...Miksikö?
No olisi pitänyt heti lähteä pois säästäen huomiseen kisaan paikka. Iltapäivällä kun tulin lahdesta pois niin kävin kopasee tutumpia paikkoja että
onkos sielläkin kaloja? Kyllähän niitä sieltäkin tuli mutta harmiksi huomattavasti hiljaisempaan tahtiin. Summa summarum treenipäivän saldoksi kertyi kisatulosta 84:n kilon edestä ja siinä kappaleita 44 eli keskipaino jäi karvan alle kahden kilon joka kieli kohtalaisen hyvästä syönnistä. Edessä oli enää pitkä yö...

Harvoin meikäläinen jännittää kisoja mutta nyt jännitti. Suurin syy oli että ei tiennyt minne mennä kun tiedossa oli monta paikkaa mutta kiviperän hauki saaliit yllätti niin paljon että pani miettimään uskoltaisiko mennä kisassa uudestaan samaan paikkaan missä edellisenä päivänä kepitin aika paljon haukea? 


Aamu tuli ja Jykke-pappa tapansa mukaan "hieman" myöhässä mutta paikalle ehdittiin sopivasti kuitenkin. Satamassa oikeastaan päätin lopullisesti että kiviperään mennään ainakin kopasemaan ja tarvittaessa liussa pois sieltä "kakkospaikoille" hetimiten ennen kuin Paavola ja kumppanit tyhjentää tutut paikat. Kisa alkoi rajusti. Ekana oltiin lahdessa ja ennen kuin toinen vene tuli niin meillä oli jo kymmenen kiloa kalaa kyydissä. Sitten hieman piinaa toiselta veneeltä jolla haavi kävi koko ajan karkeista hauista ja meillä nimen veroisen pientä... Mitä helvettiä nyt tehdään?
Sitten rysähti seitsemän kalaa kerralla kiinni joista saatiin kuusi pakkiin asti. 

 Loppu onkin legendaa...HI!

Sijoitus 1. Tulos 65350gr. tulokset 

Lehtijuttu paikallisessa lehdessä...

sunnuntai 17. elokuuta 2008

16-17.8.2008 SM-Vetouistelu Inarijärvi

Lappalaisten kaskua "poron kusema" lainatakseni. Kahden Tervon kuseman päässä oli poikain kisat...;) 


Reissu oli pitkä joten juttukin pitempänä versiona luettavana tästä linkistä.

Sijoitus 8. Tulos 2876gr. Voittotulos: 13748gr. Tulokset

torstai 7. elokuuta 2008

AvoinKainuun Piirimestaruus & Sotkamon pitäjänmestaruus Sotkamo, Nuasjärvi

Kauden viimeinen kisa on nyt kisattu. Enää ei tarvii miettiä kisajuttuja uistellessa. Ihana vapaus mitä on jo hieman kaivannutkin. Ei kisoissakaan vikaa ole, kun vaan pärjää, mutta se työ mitä sen eteen tekee vie ajoittain maun rakkaasta harrastuksesta. Tänä vuonna on onnikin ollut hyvin myönteinen meidän tiimille, kun vielä viimeisessä koitoksessa pokattiin Sotkamon pitäjän mestaruus ja samalla Kainuun piirimestaruus HI! 


Kuin tähän päästiin...
Nuasjärvi on ollut itsellä tämän kesän hieman boikotissa. Pari ison kalan karkuutus reissua ym. kalusto tappiota en yleensä niele kovin pitkään vaan nostan "kytkintä" muille maille. Tähän PM-kisaan tuli oikeastaan kolme treenireissua. Ensimmäisellä reissulla viikkoa ennen perusvedolla oletetut pelipaikat läpi. Pari päivää ennen kisaa perjantaina yksinään surffailin kyytiin hauet 6,84kg ja 6,00kg sekä läjän hieman pienempiä mutta reilusti mitallisia kaloja. Kaikki näytti niin hyvältä että viime vuoden voitto tulos 65 kiloa voisi mennä kisassa rikki. 


Puuttuiko luontoäiti kuvioihin? Väitäisimpä näin! Lauantaiksi tuuli kääntyi reilut 90 astetta joka hävitti kalat niin itseltä kuin muiltakin. Päivän saldoksi jäi päällimmäiseksi mieleen karut kalusto tappiot ja samalla mietin kisan tuloksen putoavan alle 45 kilon tasoon... 


Kisa aamu valkeni viileänä ja sumuisena. Kisapaikalle ajaessa valkattiin värejä ja mietittiin taktiikkaa mahdollisen sumun varalle. Hetki ennen starttia satamassa sumu katosi ja paljasti peili tyynen järven selän. Jotta peli ei menisi liian helpoksi niin aurinkokin paistoi niin kuin ennen vanhaan ja samalla satamassa viljeltiin kainuulaista huumoria porukan kesken.

Startissa lähdettiin piikkipaikalta täysillä kohti Lehtosaarta ideana hölmöt hauet kyytiin ja siitä seuraavaan paikkaan ja seuraavaan...
Paikalla oltiin hieman yllätäin yksin, vaikka kaikki näkyi treenatessa käyvän pelipaikalla kopasemassa kaloja. Treeneissä sain paikalta pelkästään hyvän
kokoista haukea, mutta nyt paikalla söi myös kuha perskeles vieköön. Ensimmäiset 1,5 tuntia ja säkki olikin 15-20 kiloa painava. Sitten hiljeni...

Reilun parin tunnin väännön ja ihmettelyn jälkeen naurettiin jo että hävitään kuin "akat" koko homma kun ei edes alamittaa tule kunnolla. Meidän isku lausehan on pientä ja paljon. Vehkeitä vaihdeltiin koko helevetin ajan eikä siltikään lähtenyt. Vika oli varmasti paikassa? Vaihdettiin paikkaa tutuille sensseille ja sitten keppi taipui. Haukea ja kolmen mittaista kuhaa solkenaan. (lakimittaa, ravintolamittaa ja kisamittaa).

Viimeiset 1,5 tuntia ja saldoksi 15-20 kiloa lisää kalaa pukille. Eikä tässä vielä kaikki... Hätäisiäkö kun ollaan niin lähdettiin liian aikaisin pois kohti satamaan, siispä tehtiin lopussa vielä yksi peliliike Arvin kulmassa (kisakeskuksen kuppeessa). Pistettiin vehkeet vielä vartiksi pyyntiin muiden hätäisten ajaessa satamaan vierestä. Kyllä siinä porukka silmät pyöreänä katselivat kun vielä haavia heilautettiin 1,5 kilon hauen kunniaksi loppusuoralla...HI!

Puntari jonossa huomasi kyllä heti miten surkeaa on ollut kalantulo tänään.
Sittempä rupesi oikeastaan hävettämään kun meidän voitto tulos melkein puolet kovempi kuin kakkosella saati kolmosella. Suurinkin kala meni "oman tiimin miehille" eli Kainuun kalamatkan poijat pokkasi hulppealla ponttooniveneellä karvan vajaan kasin todella vaikeana päivänä! Hatun noston paikka poijat...


PS. Joku oli epäillyt että meillä oli edellisenkin päivän kaloja sumpussa.
Ei muuten ollut. Silvan ja Jykke-pappa kisaili vaan keskenään paremmuuttaan...;)

Sijoitus 1. Tulos 39540gr.  Tulokset

lauantai 2. elokuuta 2008

Kipparin mietteitä menneestä kesästä...

Heti alkuun varoituksena muistutus että kalamiehet selittää aina. Tarinan lukua en suosittele tosikoille...;) 


Aika rientää vähän liiankin joutusasti. Vaikea uskoa että on jo elokuu ja samalla kesä kääntyy pikku hiljaa syyskesäksi ja siitä hyvin pian syksyksi. Itse kesä on ollut kyllä yhtä syksyä ilmojensa puolesta ja kalastuksellisestikin vaikeaa aikaa itse asiassa vaikein kesä pitkään aikaan. Onko tieto lisännyt tuskaa vai saako tässä ihan oikeasti syyttää jotain muuta esim. "Brittiläistä ilmastoa"???


Vaikeasta ajasta huolimatta kalaa on noussut veneeseen reippaasti enemmän kuin aiempina vuosina jos lasketaan tunteja kohden tulos. Töitä kalojen eteen on joutunut tekemään poikkeuksellisen paljon. Isojakin kaloja on eksynyt veneeseen asti vaikka karkuutus prosentti on ollut harmiksi ennätyksellisen kova tälle kesää.

Miksi lasken tuntia kohden tilastot?

Saadaan todenmukainen tulos ja käynnit kun on laskenut tänä kesänä aiempiin vuosiin nähden selkeästi kuten edellisessä kipparin raportissa pelkäsinkin. Kaikki kallistuu hirveää vauhtia kuten bensakin mikä on kaikkein oleellisin osa koko uistelussa ja siitä pitää pulittaa 1,60 Litra. Sama suomeksi omalla kalustolla. Pitkällä aika välillä keskikulutus on ollut 2-3 litraa tunnissa riippuen reissun pituudesta (siirtymät) eli työpäivä (8h) kuluttaa 16-24 litraa löpöä mikä tekee rahassa 25-38 euroa. Lyhyemmät reissut tulee suhteessa vieläkin kalliimmaksi...:(


Lääkkeitä kulu puolelle on tullut mietittyä monenmoisia ja tulevaisuudessa tulenkin toteuttamaan parhaita visioita jos maailma makaa nykyisyydellään...? Kalassa on kuitenkin käyty kaikesta huolimatta virkeänä. Reissuja oon yrittänyt panostaa fiilistelyn puolelle niin kuin ennen vanhaa silloin joskus... Silloin joskus kun sai "hyvän" kalan oli riemu melkein suurimmillaan mutta joku aika sitten ei tahtonut saada hyviä kiksejä vitosenkaan kalasta...:(

Toisin kuin nyt. Ehkä suurin syy kipinän uudelleen "löytymiseen" on ollut hyvät onnistumiset niin siviilissä kuin kisoissakin. Hyvänä esimerkkinä voisin heittää nykyiseen asenteeseen toissa päivänä karanneet kalat. Ennakkoon suunnittelin millä taktiikalla kokeillen isoa haukea... Kala löytyi mutta mikä "parasta" niin molemmat karkasi! Huvittavinta koko jutussa oli se että ne otti kuhiin jotka tarttui perässä vedettyihin isoille hauille suunnattuihin uistimiin...


Tarinan opetuksena voisi olla että kontakti saatu suunnitelman mukaan vaikka kalat karkasikin. Seuraavana päivänä sain kontaktit uistimiin ja kyydissä kävi hauet 6,18kg ja heti perään 7,42kg tyytyväisenä jatkoin vain matkaa...:)

Kisoissakin on mennyt hyvin vaikkakin tämän hetkisissä kisoissa aivan huippu onnistumiset on ollut mielestäni tosi lähellä mutta kyllä se kiitos vielä seisoo...?

Kipinä hommaan on roihahtunut nyt lähinnä onnistumisista ennakkoon suunnitellun taktiikan mukaan. Mene ja tiedä onko oppi tarttunut vai häviääkö kala syksyä kohti...?

lauantai 26. heinäkuuta 2008

HONDA CUP 2008 Paltamo, Paltaselkä "KUHAKUNKKU"

Paljon rummutettu kisa nyt takana... Kisasta tuli iso kuten povattiin vaikka alkuun näytti ettei porukkaa tule. Paria tuntia ennen starttia veneitä rupesi valumaan joka suunnalta Paltamon sydämen satamaan. Kaikkiaan paikalle raahautui yhtä vaille sata venekuntaa taistelemaan "kuhakunkku" tittelistä Paltaselälle.


Kisa näytästi kiinnostavan porukkaa tosi paljon kun treenaajia näkyi meidänkin lisäksi torstaina ja perjantaina ainakin parikymmentä jos perjantaina jopa enemmänkin. Treenaajat saivat kyllä todeta aika pian mitä on tulossa mutta suoraan kisaan tulijat varmasti yllättyivät ja pettyivät mittakalan niukkuuteen. Kalaa kyllä itse järvessä on ja paljon siitä todisteena itselle ja ehkä muillekin meidän kolmen päivän uistelu saldon tulos. Veneessä kävi 124 haukea 84 kuhaa ja 24 ahventa siis yhteensä 232 kalaa mutta mittoja kaiken kaikkiaan 7 kappaletta. Oikeata sinttivintturuutta!!!


Tuollainen määrä kalaa ja seitsemän mittaa eli joka 33 mittakala. Pikkasen liian kova työ saada 7-8 mittaa ilman kruunua millä olisi voittanut kisan ja ehkä jopa koko Cupinkin. Tekisi mieli sanoa että @£#$€ järvi mutta nielen tappioni "taktisena munauksena" niin kuin se varmasti olikin... Oppi ja ikä kaikki!

Positiivistakin kisassa tapahtui...
XXX-poijille iso kiitos hyvistä järjestelyistä ja koko tapahtumasta. Parannettavaa voisi olla vain ajankohdassa jolloin saataisiin ihan oikeasti kalaa pukille. Toisaalta näin vaikeassa kisassahan se oikea kuninkuus ratkaistaan?


Seppo "Sepen tuuri" Hujasen tiimille onnittelut koko pöydän puhdistamisesta. Miehet saivat suurimman kuhan ja suurimman kassin. Sitkeys palkitaan...;)

Sijoitus 18. Tulos 3040gr. Voittotulos: 7880gr. Tulokset

sunnuntai 6. heinäkuuta 2008

Nostalginen veneretki... Hämeenkylä, Piippolansalmi

Aivan niin kuin ennen vanhaan. Melkeinpä herkistyi kun lähti ajamaan takatuupparilla kohti entis aikojen kalapaikkoja. Fiilis oli aivan toisenlainen kuin omalla nykyisellään veneellä tässä vesistössä. 

 Todellakin nostalginen tunne!

Voih... Muistan ajan kuin eilisen miten sitä pentuna lähti sata kunta kertaa kesässä omasta rannasta Terhi funilla vetämään uistinta tai heittelemään "suurelle" kalaiselle Honkajärvelle tai jollekkin muulle vesistön järvelle. Suurin niistä oli edellä mainittu Honkajärvi jolla pituutta pari kilometriä.

Sinttivinttureiden päämekaanikko "tiplomi-insinööri Repe" investoi pienen Terhi veneen rantaan. Ensin piti tehdä rantaan tie ja nyt vene. Liekkö tuo kauan aikaa kateissa ollut kalakärpänen puraissut uudestaan...?


Mene ja tiedä mutta toistaiseksi vene on keulakaiteita lukuun ottamatta varustelematta. Saas nähdä mitä tuleva talvi tuo Microfuniin? Jos ei muuta niin tehdään Sinttivinttureille puskavene tästä aihiosta...HI!