Tarina SM 2008 Inarijärven koitoksesta

Inarille lähtö meinasi itsellä olla hieman ongelmallinen henkilökohtaisesta syystä.

Silvan ja jykkepappa lähtivät siis kahdestaan Fordin pakulla Inaria kohti maanantaina. Pakun persiessä kulki Buster X. Mie jäin vielä kotia hoitamaan kesken eräisiä asioita samalla haukia uistellen. 

Inarille päätettiin ottaa käyttöön Silvanin uusi busteri kun venettä joudutaan viikko pitämään rannassa ja siinähän tunnetusti niittiveneet saattaa yllättää...;) Kaiken lisäksi Busteri on varustettu punalihaisia kaloja silmällä pitäen. 

Pohjiseen mennessä poijat kävi Kuusamossa täyttämässä muonitus tarpeita

reilun ostoskärryllisen verran. Ihan kaiken varalta jos kalatta jäävät...

Mie puolestaan olin maanantaina hauki jahdissa Nuasjärvellä saaden kaikkiaan 39

kalaa ja siinä parit karkeat hauet. Suurimman rikkoessa kuuden kilon rajan. 

Tiistai aamunapa pääsin poijat herättämään yhdeksän kilon Kiantajärven hauella.

Kyyti pojaksi hauelle vielä vajaa kutonen sekä pienempiä haukia että kuhia. Tästä aamu herätyksestä taisi poijat kerätä hieman raivoa kasarin selän kopaisuun...

Iltapäivällä sieltä päin puhelin soi neljä kertaa kertoakseen kaloista. Taimenia melkein haitaksi asti kuulemma...HI!

Kaksi alamittaa yksi lakimitta ja mittakala totta kai. Kyllä hymyilytti kun sai tietää poikain onnistumisista. Mielessä kun viirasi vieläkin Anttolan vaikeat päivät niin treeneissä kuin kisoissa. Kirkkaat vedet on yksinkertaisesti pelottanut aina.

Keskiviikko päivän aikana loksahteli palat kohdilleen miunkin osalta ja pääsin lähtemään pohjoiseen. Liekkö ollut virkaa sillä etten ollut kalassa tuona päivänä poikia "ruoskimassa" vauhtiin. Hieman huoletti kun puhelin ei soinnutkaan kalan merkiksi. Päivällä soitellessa hiljaisuuden ongelmasta selvisi poikien ottaneen päivän hieman rennommin ja ajelleet veneellä Inarin mahtavia maisemia ihaillen ja käyden samalla kisakeskuksessa tuntumaa ottamassa. Iltapäivällä asia korjaantui ja puhelin soi onneksi kahteen otteeseen alamittaisten nieriöiden merkiksi.

Illalla pakkasin kotona tavarat valmiiksi Jykkepapan diesel passattiin jolla pitäisi

päästä matka ajossa kuulemma viiden litran pintaan satasella. Pajerolla tuolle matkalle olisi tarvinnut korvatulpat (ei olisi ensimmäinen kerta) ja loppuun kymmenen litraa sataselle löpöä. Tuolle vajaan 700 kilometrin matkalle kannattaa jo laskea kulutuksia kun kahteen kertaan matka taitetaan...

Yö tuli nukuttua yllättäin lähtö jännityksestä huonosti. Lähtiessä ilma oli sateinen ja pimeä eikä aikaakaan kun absit nakutti kovassa jarrutuksessa hirveä varoen. 

Aamun valjetessa olin jo Kuusamossa poroja väistelemässä. Tuolla aiemminkin mainitsin lauseen "kahden Tervon kuseman" päässä... Pohjoisessa on mitta asteena termi poron kusema joka tarkoittaa matkaa poron kusen välillä (yleensä max. 50km). Tämä kisa reissu oli niin kaukana kotoa että kahteen otteeseen jouduin kuselle pysähtymään siis olkoon Tervon kusema uusi termi keskimäärin 350 kilometrin matka.  Kuuden aikaan jouduin pyssykylässä pysähtymään ihan toisestakin syystä. Töiden puolesta tutulla kollegalla kun on toimipaikka siellä joten totta kai sitä piti utelijaisuuttaan käydä kuikkaa "lappalaisten aitausta" mennessä.

Pian siitä olikin Saariselällä missä toistamiseen pysähdyin kuselle ja kahville. Samalla herättelin poijat ilmoittaakseni olevan paikalla Saariselällä niin kerkiävät

aamu toimiensa jälkeen tulla vastaan tien varteen ennen Inarin kylää. Koko pitkän matkan ajan sitä odotti milloin maisema muuttuu puuttomaksi ja Saariselälle noustessa maisema viimmein muuttui... Maisemat oli tästä eteenpäin todella karuja ja korkeus erot huimia verrattuna etelän ihmisten lappiin siis kainuun korpiin... Omassa silmässä kainuun vaarat ei ole mitään tämän rinnalla. Täällä maisemat on vaan hiljentävän ja mykistävän kauniita.

Pentuna on tullut paljon käytyä lapissa mutta eihän sitä silloin osannut muuta kuin polkupyöräänsä katsoa. Nykyisessä kiireellisessä maailmassa tällainen jylhyys ja hiljaisuus pistää rääväsuunkin hiljaiseksi. 

Viimeinen niitti hiljaisuudelle tuli kelomökillä kun pitkän korpitien jälkeen saavuttiin porukalla perille. Kuistilla oli kivääri tolppaa vasten jos vaikka sattuu karhu liikaa ahdistelemaan. Apu oli muuten kaukana saati sitten kännykätkö toimi vaan määrätyissä kohdissa jos silloinkaan...

Aamu aloitettiin löysästi ja eikä heti järvelle lähdettykään vaan käytiin shoppailemassa Ivalossa lähinnä mökin omistajalle konjamiinia ja itselle sihijuomat loppuviikoksi. Muona puoli kun oli itsevarmasti kunnossa luottaen tuleviin kaloihin...;) Samalla siellä syötiin tutut ja turvalliset lihapiirakat mieheen paikallisesta ravintolasta. Vieläkin huvittaa näky missä syötiin. Samalla käytävällä oli nimittäin viinakauppa jonne tuli pitkäpartainen ja maastoasuinen mies täyttämään juomapuoltaan. Valkeni pian paikallisilla olevan tapana hakea vähintään kahden viikon viinat kerralla (tässä tapauksessa kaksi muovikassia) kun korvesta asti tullaan. 

  

Puoli kahden maissa sitä olinkin ihmettelemässä Inarijärven kirkasta vettä ja karuja ihmeellisiä maisemiaan. Silvan siinä kertoi päivän taktiikaksi kumikalojen viritystä raksihuppuihin pikku plaanareilla uittaen. Paikkana toimi jääsaarten kuve.

Hiljaista oli aluksi muttei se haitannut kun paikka oli niin ihmeellinen.

Uistellessa käytiin yhdessä rantapenkassa sen verran lähellä että olisi jaksanut kivuta nakata kiven rantaan mutta veneen alla oli vettä pöyristyttävät 77 metriä. Ihmettelyn lomassa yhtäkkiä yksi pikkuplaanari lähti peruuttamaan kalan  merkiksi. Hiljalleen tilanne saatiin käännettyä niin että munat pois padasta sinäkin päivänä tosin alamittaisella taimenella. Myöhemmin illemmalla saatiin toinen mokoma ja vielä kaiken tämän lisäksi huomattiin vehkeitä siivotessa kahden täyn "räjähtäneen" kalan kopasusta. Tiimin ollessa täysin kasassa saldoksi karttui 2+2. 

Illalla mökillä sain tavata ehkä kautta aikain kovimman moottoriturvan...

Samalla mökillä majaili omistaja Virtasen Arin lisäksi me ja hiihtäjä pojat Jämsästä. Nämä hiihtäjä pojat Pasi Hirvilampi ja Jarkko "moottoriturpa" Hankajoki pokkasivat myöhemmin syksyllä koko Suzuki cupin voiton kohtuu ylivoimaisesti. Illat meni joutuisasti mökillä kuunnellessa Jarkon juttuja. Mies puhui ja puhui mitä sylki suuhun toi. Kaiken tämän puheen paljouden lisäksi jutut oli vielä niin hyviä että vieläkin naurattaa!!! Paras juttu oli ehkä se yksi julmettu tärppi soutaessa kun venekkin oli tärähtänyt…HI!

Illan päälle saunalla ne suomut vasta lensikin. Jäähyllä kävimme rannassa uistimia

koe uittamassa. Jarkko näytti omatekoisiaan ja sääteli uinteja mitä ihmeempiin hakuihin. Hiihtäjäpojat kehui vaappujansa niin paljon jotta meidänkin piti investoida niitä testiin Itätuuli vaapun jatkeeksi...

En tiedä johtuiko kelomökin raittiista ilmasta vai painoiko edellisen yön ajetut

univelat niin että nukuin ehkä elämäni parhaimmat yö unet. Herättyäni lähdin mökiltä kodalle aamupalalle mutta kuistilla odottikin pieni yllätys. Poro aivan portaiden kupeessa. Piti ihan kaksi kertaa silmiä hieraista kun ei meinannut uskoa asiaa todeksi. Siitä se hiljakseen siirtyi hieman etäämmälle miun katsellessa ilmestystä hämmentyneenä.

Samainen tapahtuma oli kuulemma poijillekkin tapahtunut aiemmin viikolla, kait se on porojen tapa toivottaa vieraat tervetulleeksi pohjoiseen? Aamu vierähti äkkiä ja pian oltiinkin vesillä jossain pikku kapaselällä pitämässä vaihteeksi vaapun vetopäivää. Illalla ostettuja hiihtäjien vaappuja tarvitsi vetää vain puolituntinen kun laukaisin rämähti irti rajusta tärpistä. Silvan taisteli kalan kanssa reilut viisi minuuttia kunnes haavi heilautti riemun kiljaisujen säestämänä reilun kahden kilon taimenen veneeseen. Kaiken taistelun keskellä kukaan meistä ei huomannut toisen puolen plaanarissa roikkuvaa toista kalaa ennen kuin kala hyppäsi ilmaan ensimmäisen väsyttelyn jälkeen. Kiirehän siinä tuli kun toinen kala haavissa ja laukaisin missä kala oli jumissa. Hirveellä kiireellä siivoomaan vehkeitä alta pois jottei karkuutettas hienoa tupla tärpin toista kalaa. Ei aikaakaan kun jykkepappa kepitti kalan haavin ulottuville. Haavi heilahti ja taas reilun kisa mittaisen taimenen merkintä poikain vaapulle. 

Vaikka ilma oli hieman sateinen ja tuulinen kuten koko kesä niin mieli oli kuitenkin

poikkeuksellisen lämmin. Kaksi kalaa jo plakkarissa eikä uisteltu kuin kolme varttia. Ahneuttaan kopastiin vielä kierros "pelipaikalta" ja pam taas kala kiinni.

Kilon taimen puisteli tällä kertaa itätuuli vaapussa ja allekirjoittanut kepin varressa. Jopa hauen kepittäjänä tottuneena miekin sain kalan haaviin asti josta Jykkepappa heilautti jo rutiinilla kalan veneeseen. Pieni humaltuminen alkoi olla vaarana kun kalan kaato ryyppyjä konjamiinista joutui ottamaan aika tiheään tahtiin...HI!

Touhun keskellä pidettiin pikainen kriisi palaveri taktiikan suhteen ja yhdessä toimin päätettiin jatkaa matkaa pois paikalta rauhoittaen sitä kisaa varten kun potenttiaalia tuntui paikassa riittävän.

Jatkettiin uistelua pikku kapaselkää ristiin ja rastiin vehkeitä vaihtaen kun kalan saanti hiljeni arvatenkin paikan vaihdon jälkeen. Samalla alkoi tuntua todella vahvalta pelipaikka kisaan. Ainut pelko oli jos paikalle tulee muitakin niin pitäisi kehitellä varapaikka yksi ja kaksi joita nyt etsittiin kuumeisesti. Iltapäivällä löydettiin yksi mielenkiintoisen oloinen vedenalainen matalikko jonne kaiku piirsi paljon isoja banaaneja mikä tunnusti heti hyvältä paikalta. Varmistellen vedettiin uusi ja tarkempi veto siitä saaden yksi mittakala lisää meidän päivän saldoon. Tällä kertaa takilassa uitettuun siniseen gulppiin otti oletettu nieriä joita kaiun mukaan oli paikalla aika paljon. 

Myöhemmin iltapäivällä soiteltiin muille kyselen miten on mennyt? Hieman yllättäin aika hiljaista oli kaikilla ollut paitsi Nikulan poppoolla jolla nyt aina kuulosti olevan kolmen kilon taimen kyydissä. Poijilla oli homma hanskassa kisoja ajatellen kun joka päivä varmoja onnistumisia ja isojakin vielä. Meilläkin alkoi homma pikku hiljaa onnistumaan kun saatiin vielä yksi alamittainen taimen ennen kuin lähdettiin käymään veneellä Inarin satamassa Ukonkiveä unohtamatta. Isolta kiveltä avautui henkeä salpaavat maisemat todella kauas horisonttiin...

Illalla mökille saavuttuamme otimme poseeraus kuvat koko porukasta kalojen

kera. Kuvausten jälkeen ammattikokkina kunnostautunut Silvan rupesi valmistelemaan kaloista mitä maittavempia aterioita. Jykkepapan kanssa ihmettelyn ohella laiteltiin vehkeet valmiiksi huomista kisaa varten ja lopuksi vielä sauna pöhisemään. Samalla hiihtäjä pojatkin saapui mökille ihmettelemään kalan tuoksuista kotaa...HI!

Ei poijatkaan kalatta saapunut mökille vaan toivat pitkälle toista kiloisen nieriän mitä sitten Virtasen Ari haukku koko illan Jarkolle...HI! "Se perkele korisee vieläkin..."

Elämäni paras kala ateria oli tosi kun kodassa syötiin keitettyjen pottujen kanssa paistettua Inarin taimenta kerma kastikkeessa Voih...

Illan päälle saunassa hierottiin taktiikkaa ja mietittiin porukassa eri vaihtoehtoja mitä ehkä kannattaa tehdä jos ei keppi taivu. Oma mieli oli tosi vahva paikan ja vaappujen suhteen kuten muillakin mutta piti miettiä ja kysellä kokeneilta Inarin konkareilta entä jos keppi ei taivukkaan...? 

Lappian Taisto Hukalta tuli paljon arvokasta faktaa pitkin viikkoa paikkojen ja vaappujen suhteen. Taistolta tuli nyt vinkiksi tietämättään meidän päivällinen pelipaikka tuulen muuttumisen syystä ja tämäkös lisäsi varmuutta omaan kisaan. Kisaan mitä en henkilökohtaisesti ollut ikinä kokeillut. Punalihaisen pyynti on ollut tuttua vain nuorempana koskilta kirjolohia UL vehkeillä pyytäen siis ei todellakaan vetouistellen ennen näitä kahta treenipäivää. Onneksi meidän tiimistä löytyy monenmoista taitajaa.

  

Eka kisapäivä:

Aamulla lähdettiin kisakeskukseen kahdella kyydillä. Mie ja Silvan veneellä Jykke-papan ajaessa pakua satamaan mihin saadaan sitten uistelukamat pakattua illalla kisan jälkeen. Satamaan ilmaantui koko ajan mitä hienompia ja ihmeempiä härveleitä siinäpä sitä tunsi itsensä aika pieneksi poijaksi kun huomasi katselevan ja kuvailevan veneitä oikeen urakalla. Tiedättehän tunteen "pikku poika lelukaupassa"... Näistä syntyi yllättäin paljon uusia visioita mitä talven aikaan kerkiää toteuttamaan. 

Paikalla tuli etsittyä "pelimiesten" veneitä joita pystyi tunnistamaan kilpailu numeron mukaan. Anttolassa tämä taktiikka toi meille tiedon ja jonkinlaisen saaliin. Siellä vedettiin eka päivänä tietämättä silloin tulevan SM kakkosen vieressä. Asia valkeni illalla asuntovaunussa kun läppäriltä rupesin anylysoimaan

kuka veti missä...HI!

Tämäkin "tilastointi" asia oli nyt huomioitu. Startti tapahtui kauempana selällä minne järjestäjän toimesta oli poiju rivi asennettu maaliviivaksi. Lipun heilahdettua peräaallot kasvoi Juutuan lahdella vellovaksi mereksi kun vajaat 150 venettä lähti yhtä aikaa liikkeelle.

Startin jälkeen oli vielä kaikilla siirtymä aikaa tasan tunti ja lopussa puoli tuntia

jolloin kaikkien pitäisi keritä vaikka takarajalle. Meidän paikka oli onneksi vaan reilun kymmenen kilometrin päässä toisin kuin jotkut huimapäät joutui ajamaan

rikkonaisella Inarijärven selällä jopa 35 kilometriä ja sieltä vielä lopussa takaisin.

Alku rynnistyksen jälkeen me ajeltiin maisema reitin kautta uistelu vauhdilla pikku Kapaselälle missä sitten valvonta ja viiden muun veneen kanssa odoteltiin vehkeet valmiina kellon lyöntiä. Pitkän oloisen tunnin jälkeen päästiin tosi toimiin. Vaaput pyyntiin ja suunta edellisen päivän hot spotille. Hiljaista oli pientä epäselvää tärppiä lukuun ottamatta vaikka kuinka yritettiin. Pianpa oltiin jo kokeilemassa kakkospaikkaa eli nieriä "matalikkoa" nieriä mielessä. Kaiku piirsi paikalle kalaa kuten edellisenäkin päivänä. Siitä parvestakko lie mutta takilasta sinistä gulppia kohta vietiin. Hirmu suhina ja touhu päällä saatiin veneeseen 42 senttinen nieriä. Heti perään tehtiin toinen kierros ja taas samaa gulppia vietiin. Tällä kertaa oli jo aihetta riemuun kisa mitan johdosta. Hetken päästä heräsi pelko kalan suhteen että kestääkö pituus puntarille asti vai kutistuuko pois?

Kisamitta oli 45 senttiä ja meidän kala puolisenttiä yli voih...

Ei auttanut surra vaan jatkettiin paikan höyläämistä takilalla. Yllättäin sinisen gulpin takila nyökki taas kalan merkiksi. siiman päässä puisteli reilu alamitta nieriä. Sitten meiltä hiljeni ja rinki tunnetusti kasvoi. Myöhemmin nieriä matalikon valtasi Heinäsen Pekan venekunta kun me lähdettiin pois. Kaukaa katsottiin Pekan touhuavan paikalla siihen malliin että kalaa tulee. Silvan soittelikin kuulumisia pahimman näköisen touhun jälkeen. Pekka kertoi paikalta saaneen viisi alamittaista nieriää. Ei jäänyt onneksi harmittamaan pois lähtö...;) 

Puolenpäivän jälkeen tehtiin useampi puhelin tiedostelu muille. Hiljaista kuulosti olevan lähes kaikilla, muutamilla tiedettiin olevan yksittäisiä kaloja. Yhden jälkeen iltapäivällä törmättiin Rissasen Villen venekuntaan Käyränokka saaren penkalla joka oli meidän kolmospaikka. Huvittaa vieläkin kun jokainen makasi veneessä odotellen tärppiä kuului... "Teillä on kuulemma nieriä..."  vastattiin myöntävästi ja ihmeteltiin naureskellen että miten nuo tiesi meidän kalasta....

Hetken päästä rämähti rannan puolelta laukaisin irti ja kaukana takana posahti isomman näköinen kala pinnassa. Silvan kepittämään vuorostaan kun jykke-pappa oli pokannut aamun kalat. Veneessä alkoi hirmu touhu ja vehkeiden siivoaminen pois kalan alta. Aika kului eikä kalakaan tuntunut väsyvän sitten yhtään. Varovasti ruvettiin arvailemaan kalan painoa kun niin kovasti pani hanttiin. Toisaalta jarru löysällä ja riskit mahdollisimman nollissa yritettiin saada kala veneeseen. Vasta reilun vartin jälkeen haavi heilahti hieman vajaan kahden ja puolen kilon taimenen kunniaksi. Voi sitä huutoa ja mekkalaa mikä meistä lähti...HI! 

Meni varmasti tunti ennen kuin alettiin kaipaamaan lisää kalaa. Yritystä kyllä piisasi mutta ei vaan enää lähtenyt. Pian päivä olikin pulkassa ja päästiin satamaan ihmettelemään huonoa kalan tuloa. Tuntui jotenkin koomiselta kun vene toisesan perään toi pelkän kilpailukortin. Yllättäin huomattiin meidän saaliin riittävän ainakin kympin sakkiin ja vielä kovempi yllätys oli Kuhmon poikien huima saalis. Protesti aika kesti tavanomaista pitempään johtuen varmasti omasta jännityksestä. Viimein kilpailujohtaja toi tulokset kaikkien nähtäville ja siellä kympin sakissa se komeili meidänkin tulos tarkemmin ottaen sijalla kuusi. Kuhmon poijat pisti vieläkin paremmaksi pokaten loistavan kakkos sijan. Fiilis korkealla pakattiin tavarat autoon ja jätettiin vene satamaan odottamaan seuraavaa päivää. Heti mökille päästyämme alettiin suunnittelemaan kovasti taktiikkaa ja paikkaa huomista ajatellen. Soittelemalla selvitettiin päivän onnistuneiden pelipaikkoja ja taktiikoita. Apuun tarjoutui tällä kertaa itse Virtasen Arikin joka opasti monta hyvän oloista paikkaa lisää, mitä nyt ei olisi edes keksitty. Hiihtäjillekkö lie paikkoja yrittänyt "pimittää" mutta nyt meidän hyvä tulos rohkaisi Ariakin neuvomaan sata lasissa. 

Koko iltahan meni taas kala juttujen parissa. Hiihtäjät kertoi omista uistelu mieltymyksistään keskisuomessa missä poijat kisoja vetää ja myö kerrottiin omista teknikoista. Loppujen lopuksi taidettiin olla enemmän kuuntelijan roolissa koko ilta kun "moottoriturpa" Jarkko avasi suunsa...;)

 Toinen kisapäivä:

Viimeinen aamu pohjoisessa alkoi tuttuun auringon häikäisyyn Mahlatti saaren vuonossa. Edessä oli lopullinen tavaroiden pakkaaminen ja aamupala ennen kisakeskukseen lähtöä. Edellisenä päivänä ei jännittänyt sitten yhtään mutta nyt jännitti. Järvi peilityynenä ja aurinko porottaen ei todellakaan tilastojen lomassa lupaillut kala keliä. Startin tapahduttua yllättävän moni vene jäi melkein kisa-alueen alkupäähän. Ehkä syystäkin kun eilisen suurin ja suurimmat kalat saatiin heti lähtöpaikan kuppeesta ja huhu eilisen voittajan paikkakin kuulosti olevan "lähellä satamaa" mutta se ei meidän taktiikkaa sotkenut vaan me posotettiin tutulle pikku Kapaselälle. Homma aloitettiin kellon lyötyä Arin vihje paikasta mistä hiihtäjät oli edellisellä viikolla saanut kalaa ihan kohtuudella. 

Puolen tunnin vedon jälkeen takila laukesi 55 jalasta. Heti arvattiinkin kyseessä olevan pieni nieriä mitä kaiku hetkeä aiemmin parvena piirsi. Nooh ei ollut munat pannussa enää...

Puolenpäivän jälkeen oltiin jo eilisillä paikoilla kokeilemassa kalaa. Siinä samalla

soiteltiin muille todeten olevan aivan yhtä hiljaista kuin meilläkin. Muistaakseni kellään ei ollut mittakalaa. Siinä sitten ruvettiin pähkäilemään että jos eilinen saldo saatas tälle päivälle niin mitaleilla oltais...HI!

Ei hyvältä näyttänyt eilisen uusiminen kun vasta puoli kahden aikaan plaanarissa viuhka heilahti ja pieni nieriä kelattiin toistamiseen veneeseen. Ei auttanut toivo eikä yrittäminen vaikka mitä teki. Kaiku kyllä piirsi päivän aikaan kymmenkunta kalan syöksyä takilan luo mutta ei...

Yhteen väliin epäiltiin kalojen pelkäävään meidän kuulia ja silläpä vapareita lisättiin reilusti yli 50 metriä ja kuula ylös. Sitten kun nähtiin kaiussa kala odotettiin hetki ettei kala "säikkysi" ennen kuin kuula pudotettiin kalan luo silleen että uistin kohtaisi kalan. Ei niin ei tämäkään auttanut PRKL.

Ennen pois lähtöä puhelin kertoi Kuhmon poijilla olevan yksi nippa nappa kala ja eilisellä voittajalla ainakin kaksi jos ei enempää. Meillä edelleen nollat jolloin ruvettiin jo spekuloimaan monenneksiko nyt pudotaan jos ei enää kalaa saada. Eikä sitä lopussa enää kalaa saatu vaan mieleen jäi kymmenen keppinen tärppi Ahdin valtakuntaan...

Satamassa saatiin taas huomata päivän vaikeus jolloin kalaa toi pukille vielä vähemmän veneitä kuin eilen. Onneksi tuloslistalla meidän takana olevia edellisen päivän onnistujia oli listalla aika vähän. Loppu tuloksissa tiputtiin vain kaksi pykälää jolloin saatiin sija kahdeksan.

Kisan kärki säilytti asemansa edellisen päiväinsesti kalaa saaden. Voittaja toiselle

päivälle oli Virolaisen Askon venekunta joka voitti myös ensimmäisenkin koitoksen ollen selkeä voittaja voittajia joita kutsutaan nyt Suomen mestariksi mallia 2008.

Kainuuta edusti hienosti Kuhmon poijat saaden hopeaa! Meidän yllätykseksi toimikunta palkitsikin kymmenen parasta jolloin käytiin mekin päästiin pokkaamaan kahdeksannesta sijasta palkinto.

Pitkä kotimatka oli muuten yhtä hymyä...HI!