lauantai 26. syyskuuta 2009

Vehmersalmi, Suvasvesi

Vaikka Sinttivintturit ei fyysisesti ollutkaan tässä kisassa mukana niin henkisesti senkin edestä!!! Pari päivitystä aiemmin kiittelin "Savon poikia" tiedon jakamisesta ja näkyipä poijatkin oppivan jotain meidänkin tyylistä...;)
 

Kunnian viemisestä ei ole nyt kysymys vaan haluan kirjoittaa miten helvetin hyvin poijat osasivat improvisoida taktiikan kohdilleen tähän kisaan!!!

Tämän tarinan tarina tulee jäämään monelle Savon poijalle muisti kuviin luultavasti loppu elämäksi ja toivottavasti jollekkin lukijallekkin! Suurimmalle osalle tarina jää mieleen KUNNON SELKÄSAUNANA ja itse pyytäjille elämänsä vetona??

Mistä on oikeen kysymys ja kuin kaikki tapahtui?

Kisa oli Suvasveden oma paikallinen kisa jonne oli raahautunut kaksikymmentä venettä ottamaan mittaa toisistaan. Paikalla oli myös tuttumme Rissasen Ville Hassisen Petterin kanssa. Poikain treenit oli mennyt sen verran putkeen aiemmin viikolla että arvelivat helposti saavan sen kolme kymppiä haakea jolla pitäisi pokata ykkössija...

Tuon kisan aikaan allekirjoittanut olikin TV-kuvauksissa kun poijilta tuli välillä väliaika kuvia igloon täyttymisestä. Loppua kohden yhteyden pito hiljentyi ja niinpä Soittelin juuri loppu metreillä että mikä on kun ei kuulu mitään??? Siihen Ville naureskeli että taisi tulla aika selkeä voitto kun haukea igloo täynnä siihen vielä iso haaki ja mittataimen päälle.


Totta kai mie onnittelin ja jäin odottelemaan punnitus tuloksia uteliaana. Tunnin päästä puhelin soikin ja riemu sanomaa riitti pitkän puhelun verran...;)

Se iso hauki oli yli kympin kala ja muutenkin haakea yli 76 kiloa sekä taimen bonuksena päälle. Kertoimetko lisätään poikien kerroin kaloihin niin lopputulos onkin huimat 108000 pistettä! Rohkenempa väittämään että vaikka kaikilla tekniikka ja taito kehittyy niin tämä tulos tulee olemaan pohjatulos pitkän aikaa koko Savon puolella? Mikä vielä koomisinta niin poikain kalat painoi enemmän kuin kaikkien muiden kalat yhteensä...HI! 


Sinttivintturit onnittelee vielä kerran mestareita tuosta huikeasta saaliista!!!

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Sotkamon pitäjänmestaruus uistelut, Sapsot-Kianta

Joskus "ennen muunnoin" tämä titteli oli haaveista suurin mutta nyt tähän skabaan ei meinannut saada sitä oikeaa motivaatiota sitten mitenkään. Onneksi tuo kiertopalkinnon tuoma vastuu edellisiltä vuosilta pakotti paikan päälle? Vai oliko se sittenkin se kilpailu vietti...;)
 

Edellisenä päivänä kun palailtiin Siilinjärven kisasta kotia päin niin aateltiin Jykkepapan kanssa vetää tämä kisa puhtaasti lonkalta kokeilemalla kaikkea uutta ja kummallista sekä naureskeltiin vielä että valitaan paikkakin lonkalta niin saadaan ainakin itselle haastetta ja ennen kaikkea motivaatiota kaavoista poistumalla...HI!

Aamusella satamassa käyskennellessä meni pakka lopullisesti sekaisin kun järjestäjä ilmoitti että kisa aloitetaankin klo.9.00 eli tuntia aiemmin sovittua aikaisemmin. Nooh Eipä meinannut Jykkepappa heti uskoa kieron Savon reissun jälkeen todeksi kun ilmoitin että sulla on kolme minuuttia aikaa starttiin että alahan joutua jos mielit keritä kyytiin...
 

Yllätyksenä se aikaistaminen tuli Kainuun kalamatkojen poijillekkin kun itse kippari oli vasta Paltamossa tulossa startin tapahtuessa...HI!
Lisää yllätyksiä tuli monelle varmaan siitä kun ajettiin pikku Sapson puolelle
kalaan eikä Kiannan puolelle josta olisi ollut "huomattavasti helpompi" onkia kalat. kuten jo kerroin aiemmin että asetettiin itselle haasteita oikeen urakalla ja niimpä sitä aloitettiinkin oikeen matalasta kuhaa etsien...HI!

Ei onnistunut se taktiikka mutta iloista kiloista haakea tuli kiitettävää tahtia mutta lähdettiin silti pois. Matka jatkui etiä päin ja ruvettiin kokeilemaan yllättäin sitä isoa...HI!

Kahta raskasta tärppiä lukuun ottamatta haave isoimman kalan kiertopalkinnosta lipesi pikku kuhan pyyntiin. Löydettiin sellainen kiva parvi mistä joka toinen kuha oli mittakala...:) Siinäpä sitä huomaamatta pyydettiin täysillä vika tunti kölliä kyytiin niin että voitto tuli sittenkin kotia...HI!

Pienestä se jäi kuitenkin kiinni kun kakkonen hävisi vain 400 grammaa. Ehdottomasti päivän kruunasi vielä se kun järjestäjä sanoi että kiertopalkinto jää nyt lopullisesti Sinttivinttureille kolmen kiinnityksen jälkeen. Kolmen suoraa ei olisi voinut enää paremmin lopettaa...? 


Joo loppuun vielä tottuuksia:

Tämä kisa oli hyvä esimerkki siitä että niistä kaavoista poikkeaminen kannattaa! silloin saa aikaan sellaisen rennon vedon jolla pärjää...:)
Uskoisimpa melkein että jos olisi ihan oikeasti tosissaan vedetty kisassa niin
Honda olisi lapattanut kolmesti ja tulos olisi ollut se maaginen 17 kiloa...HI!

Sijoitus 1. Tulos 28300 pistettä.

lauantai 19. syyskuuta 2009

Shindaiwa-Minicup 2009. Kymppihaaki – vetouistelu Juurusvedellä

Tämän kesän teemaa noudattaen käytiin vielä yksi "kasvatus reissu maailmalla" karttaen sitä kuuluisaa kokemusta mitä kuuleman mukaan tarvitaan kehittymiseen?
 

Mistä Sinttivintturit äkkäsi lähteä Juurukselle kokemusta hakemaan? Suurimpana syynä tähän valintaan on taas kerran nuo Savon poijat ja varsinkin tuo Rissasen Ville joka vielä tarjoutui kyytiin lähinnä "turistiksi" katsomaan poikien hauen pyynti tekniikkaa...

Joku äkkinäinen voisi tässä vaiheessa aatella että hullua ottaa kilpakumppani omaan veneeseen vakoilemaan mutta totuus on aivan toinen! Näillä poijilla on nuoresta iästä huolimatta todella paljon tietoa ja kokemusta mitä meillekkin asti on kulkeutunut poikien myötä...:)

Toisena syynä voisi heittää että ensi vuonna vedetään samassa joukkueessa SM-kisat Päijänteellä...:)

Muutenkin näiden poikien kanssa on ollut tosi kiva touhuta koko kesä. Kerrottakoon heti alkuun Savon suunnan lukijoille että Ville oli todellakin "turistina" mukana ettei kukaan pahoita mieltään sillä...;) 

Treeneihin panostettiin Jykkepapan kanssa koko kisaa edeltävä perjantai päivä. Täytyy näin jälkikäteen heti puolustella että kisa-alue oli ensikertalaiselle aivan liian iso vaikka olisi kaikki pelipaikat tiedossa!!!

Meillä oli oikeastaan neljä-viisi paikkaa mitkä kartassa näytti hyvältä ja sitä kautta piti kokeilla varovaisella treenillä ettei säikyteltäs liikaa kaloja ennen kisaa. Yritäppä siinä sitten tehokkaasti etsiä oikeaa paikkaa yhden päivän aikana saati, tekniikkaa, syvyyttä ym. Kuten varmaan jo arvailettekin että loppujen lopuksi 84 kilometrin ajeluiden jälkeen kisataktiikka jäi vainun varaan.

Kisa-aamunapa vedettiin Jykkepapan kanssa viimeinen ässä hihasta ja kerrottiin Villelle että saa hoidella oman puolen viuhkan omilla kamppeillaan...HI! Savossa kun oltiin niin aateltiin kierroilla sen kustannuksilla. (Iltasella kuitenkin varoittelin että ottais jotain uistimia mukaan ihan kaiken varulta)


Villen rutiinit tuntien ei mies liikoja jännitellyt vaan valkkasi pian yhteen rasiaan kisa uistimensa tulevaa päivää varten. Kipparikokouksen jälkeen lähdettiinkin baanalle suorittamaan puolen tunnin siirtymää ennen kisan alkua. Nopeahkon siirtymän jälkeen kelluttiinkin Isolla Lajulla ihmettelemässä muiden ajaessa ohi pikku Lajulle. Hieman hämmensi toi kun paikka jäi meillä kokonaan treenaamatta ajan puutteessa ja kun ei silloin tunnustanut edes potenttiaalliselta paikalta...

Kisan alku alkoi kuten yleensä PRKL. Ekalle tunnille päksähti neljä mitta haukea ja toiselle tunnille yksi mitallinen. Pienen palaverin jälkeen lähdettiin vetämään isolle selälle sitä karkeampaa haakea jos se taktiikka toimisi paremmin? Ehkä päällimmäinen syy oli kuitenkin kokeilla sitä tosi isoa haakea...;)

Ei onnistunut tämäkään taktiikka Kainuun poijilta ja mikä vielä parasta niin Savon kalat olivat vielä niin kieroja että ottivat vain Savolaisten vehkeisiin...;)


Summa summarum hauskaa oli vaikka menestystä ei nyt tullutkaan mutta kokemustahan lähdettiin vain hakemaan ja opittiinhan sitä tälläkin kertaa. Esimerkkinä voisi heittää voitto paikan olevan juuri se paikka mikä ei näytästänyt potenttiaalliselta. Uistin valinnatkin sai uusia ajatuksia ym. Pieniä juttuja mitä tullaan ensi vuonna tekemään toisin. Sen verran mukava kisa oli että todennäköisesti tullaan uudestaan ensi vuonna?

Sinttivintturit onnittelee päivän kärki kolmikkoa ja ennen kaikkea Tuomaisen Mikan venekuntaa hienosta vedosta jonka ansiosta pokkasivat samalla Shindaiwa minicupin voiton. Onnittelut!!!

Sijoitus 20. Tulos 11644 pistettä. Voittotulos: 32843 pistettä.

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Avoin Kainuun piirimestaruus Kajaani, Rehja

Niin se arki vaan äkkiä tuli...

Nooh palataampa heti hieman ajassa taakse päin. Ennen kisaa aiemmin viikolla käytiin kollega Tatun Paavolan kanssa (mies mikä veti kakkoseksi) kaksi treeni reissua. Taisi olla Tiistai kun käytiin kovassa tuulessa kopasemassa pari linjaa mitä pystyttiin edes vähän ajamaan. Ilta vedon saldoksi karttui reilut kymmenen kiloa kisakalaa. Keikkahan ei tyydyttänyt sitten alkuunkaan ja silläpä sitä hyökättiin perjantaina uudestaan heti puolen päivän jälkeen treenailemaan. Pitkien linjojen ja parin taktisen vaihdon  jälkeen päästiin kuin päästiin kartalle tuolle "mystiselle" Rehjalle... 

Päivän saldoksi kun karttui hieman vajaat 40 kiloa kalaa sisältäen neljä mitta kuhaa. Sittenpä sitä lauantaina tulikin käytyä Kiantajärvellä kopasemassa isompaa haukea ja sainkin pari...:)

Sunnuntai eli kisa-aamu olikin pian edessä ja matka taittui perspanolla (mitsubishi pajero vuodelta -88) kohti Kajaania Jykkepapan kanssa kahdestaan. Silvanin Markolla tuntui olevan niin paljon muuttokiireitä ym. kotihommia rästissä että joutui mies missaamaan nämä karkelot ja ymmärtäähän tuon. Siinäpä se matka taittuikin kun muisteltiin aiempia harvoja Rehjan kokemuksia. Ei ollut hääviä silloin kun muisteltiin sitä yhtäkin Suvi veneen aikaista toilailua jolloin puntarille asti taisi yltää vain pari kiloa haakea. 


Satamaan saavuttua naureskeltiin vielä että tässä kisassa pitäisi päästä kympin sakkiin helposti mutta kipparikokouksessa rupesi jo hieman pahan enteisesti huolestuttamaan kun paikalle raahautuikin tupla määrä venekuntia uhmaamaan piiripytyistä ja tulevaa koiran ilmaa.

Hetki tuosta oltiinkin pikaisen siirtymisen jälkeen treeneissä hyväksi paikaksi osoittautuneessa lahdessa kepittämässä haukea kyytiin. Heti alkuun saatiin kolme mittaa ja sitten hiljeni.  

Kollega Paavola(t) jolla "vahvistuksena" Kempeleen jätti löysi kuha taktiikan ja poijathan soitti että nyt rytisee ja niimpä sitä myökin ruvettiin välittömästi kuhan pyyntiin poikien viereen. Jos arvon lukija raadista löytyy sellaisia ihmisiä jotka nauttii maksimaalisesta kisapuristuksesta niin teidän olisi pitänyt olla tunnin verran Sinttivinttureiden veneessä!!!

Ai miksikö?

Siis mikään ei ota niin paljoa pannuun kun toinen kelaa vieressä koko ajan kalaa kyytiin ja itsellä ei tapahdu mitään siis ei mitään...PRKL Kalaahan siinä oli mutta yksinkertaisesti oli pakkoa lähteä pois häntä koipien välissä. Tuossa nöyryytyksessä se meidän pakka menikin sitten sekaisin. Koko ajan oltiin menossa hauen perään uudestaan mutta mutta toisen onnistuminen "tietyllä taktiikalla" antoi sellaisen apinan selkään että ei pystynyt vaihtamaan taktiikkaa. Onneksi Mr.Pikeman Kalamatkojen veneestä soitteli vitosen hauesta...:) 


Tuo soitto oli meille elin tärkeä kun viimein tajuttiin massakisan mahdollisuuden karanneen ja että ainut lohtu tähän surkeaan päivään on suurimman kalan raha että kiertopalkinto. Pikaisen kahden miehen palaverin tuloksena vedessä oli ison kalan vehkeen sitä isoa varten...HI! 

Eipä mennyt kauan kun laidasta rämähti siihen malliin että nyt on iso kiinni! Melkein heti kala kävi pinnassa näyttämässä mahtavan pyrstönsä ja sen jälkeen lähti siimaa ulos reilut kolme kymppiä... Hiljaa puhuttiinkin että onko kympin kala häh? Kalaahan ei saatu yhtään veneeseen päin vaan päinvastoin koko ajan meni ulospäin. Eipä siinä oikeen muu auttanut kun siivota vehkeet toiselta puolen ja käydä hakemassa kala kyytiin mutta eihän sitä siltikään saatu vaan jouduttiin ajamaan kaksi isoa kehää kalaa kiertäen rinkiin jotta se väsyisi. Loppu vaiheilla eli siinä 12 minuutin väsytyksen jälkeen nähtiin että iso on kala ja pellin yksi koukku silmäkuopasta kiinni HUPPAHEI


Pienen lisä jännityksenhän tuo näky toi ja oltiinkin jo "luovuttanut" kalan saannin suhteen mutta niin se Jykke-pappa maltilla kalan sai haavin luo mie haavasin huudon säestämällä laidan paremmalle puolen...HI!

Naurattaa vieläkin miten äkkiä tainutettiin kala ettei karkaa kuten yksi reilu mitta hauki hyppäsi mittalaudalta takaisin järveen. Huvittavinta tuossa
pienessä kalassa oli se että se otettiin alunperin haavilla veneeseen ettei
karkaa...HI!

Niin se isomus painoi "pyöriänä" 8,84 kiloa...:) Loppu aika yritettiin kaivaa sen iso siskoa mutta turhaan ja niimpä tuo ainukainen jäikin tuurinkalan maineeseen...;)

Pienet oli marginaalit tässä kisassa. Piirimestaruus meni Moilanen & Ruotsalaiselle 300 gramman erolla Paavolaan... Kolmanteen sijaa tuli eroa kuitenkin reilusti mutta sen jälkeen tiukkaakin tiukempaa... Sen verran meillä oli kuitenkin tuuria että voitettiin se suurimman kalan palkinto aika kirkkaasti...HI!


Jälkikäteen on helppo sanoa että oikeasti pärjätäkseen ei olisi meidänkään tarvinnut kuin pikkasen aiemmin aloittaa "karkean pyynti" tai siirtyä oikeasti massanpyyntiin niin olisi oltu ehkä korkialla mutta ei tuona päivän osannut niin ei ja hyvä niin...:)

Sinttivintturit onnittelee tällä kertaa voiton napanneita Moilanen & Ruotsalainen venekuntaa, kakkosia, kolmosia ja itse asiassa kaikkia osallistuneita ja kiittelee Paavolaa & kalamatkojen poikia hyvästä piip piip...;)
  
Sijoitus 8. Tulos 14120 pistettä. Voittotulos: 33035 pistettä. Tulokset