sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Visiitti Suomenselän vedenjakaja cuppiin...

No nyt on avattu kisakausikin ja millaisessa paikassa niin huh huijaa. Ex tempore reissu Vedenjakaja cupin avaus kisaan Näläntöjärvelle, OPM-passi leiman toivossa. Hurjia huhuja järvestä on moni varmaan kuullutkin ja voinpa kertoa että huhut on muuten enemmän kuin faktoja mutta hirveästi emme viitsi niitä levittää. Käyköön jokainen lukemassa cupin omilta sivuilta mistä on kysymys.

Meidän poppoo rupesi hiljan haaveilemaan Päijänteen SM-paikasta vuodelle 2016 ja monen moista viritystä ja suunnitelmaa ollaan mietiskelty ja tämä mahdollinen visiitti oli yksi niistä. Alunperin olimme menossa täysillä kisaan mutta veturin rikkoutuminen unhoitti homman mutta niin vain saimme veturin kuntoon ja reissu onnistui. Sen verran ongelmallinen kuitenkin kuvio oli ettei treenailemaan päästy. Paikalle saavuimme ns. raakana eli realistia toiveita menestymisestä ei suuremmilti ollut mutta kohtuu sija eli mahdollinen OPM-leima tuntui rehellisessä hauen vedossa hyvinkin mahdolliselta...

Kertokoon tämä kuvatus että maalla oltiin ja sen myötä meininki oli luonnollisesti kuin maalaismarkkinoilla konsanaan, rentoa ja samalla hyvin toiminnallista...

Ahtaan sataman johdosta eikä kyllä sinne johtava tiekään vetänyt kuin yhteen suuntaan kerrallaan oli järjestäjien pakko pysäyttää porukka kauas pois kisakeskuksesta mutta eihän se ollut mikkään kun liikenteen ohjaajilla oli lällärit ja pelit niin veneramppi pysyi koko ajan oikein tehokkaassa käytössä...

Toista vuotta elävässä vedenjakaja cupissa oli jo melko ison kylän meininkiä kun pitkä liuta sponsoreitakin saatu kasaan ja selkeästi tälle cupille on ollut tilausta kun nytkin paikalle ahtautui 50 venekuntaa...

Rantamaisema on muuten aika lohduton näky. Näky mikä suorastaan lamaannuttaa kun vesi korkialla pitkin mehtiä mutta ei se ole mikkään. Tämä Näläntöjärvi tarjoaa poikkeuksellisen kasvualustan hauelle ja sen voimme kertoa että sitä RIITTÄÄ!!!

Nooh eipä alkanut Sinttivinttureiden kisa mitenkään loistelijaasti kun vihdoin viimmein kuntoon tullut pajero jäi "taas paikalleen" tosin tällä kertaa pitännee kipparin katsella myös peiliin ennen kuin valitsee parkki paikkana olleen pellon pehmeimmän ruudun. Ilmeisemmin järjestäjät osasivat varustautua moiseen kun paikalla oli traktori minkä apuja luonnollisesti tässä tarvittiin...

Mr. Kuhakunkkukin eli jo legendaksi muodostunut Tikkasen Jöökikin saapui uittamaan kuhavaappujaan järven runsaslukuisille hauille...

Tulvatilassa oleva järvi, Ahdas satama ja matalat rannat aiheutti hieman rantautumisongelmia mutta hyvinhän ne kaikki mahtui mutta melkein tekisi mieleni sanoa että näissä karkeloissa tarvitaan oikiasti kumppareita...;)

On siinä euro taas poikineen rivissä...

On siinä matalassa järvessä vesi muuten meleko sekaisin kun kaikki 50 rusettia alku kiihdytyksissä turbulinssineen tekee. Näläntöjärven keskisyvyys on muuten 71cm joten päätelkääpä siitä jotka ei paikalla ole käynnyt...:D

Oikea pelti specialisti Seppänen ja "sopusuhtaiset" kuusi metriset säippävavat...:D

Kyllä kipparia vielä hymyillyttää ja hymyillytti koti matkallakin vaikka ei ihan onki taipunut odotus arvoisesti...

Venekuntamme koostui allekirjoittaneesta eli Sami Tervosta, Silvanin Markosta sekä "vierailevasta mestarista" eli kuvassa olevasta Paavolan Tatusta...

Mielestämme pilkit ja taktiikat oli kyllä kohdillaan kun vain oltiin kalojen yllä...

Aina niin velmu Savon lahja hauen uistelulle eli Rytkös Jokkekin oli hieman hämmentynyt kun mahtava saalis ylsi vasta neloseksi...;)

Niin siitä OPM-leimasta vielä... Rehellinen hauen veto... Joskus tekisi mieli sanoa että voi P..K.L. mutta enpä sano kun tietohan se oli että ilman treeniä ei voi pärjätä mutta mielestämme vedimme kolmen tuntia hemmetin hyvin ja kaksi tyhjää tuntia kostautui aivan liikaa tällaisessa viiden tunnin massakisassa...:(
Hitto kun se haapuilu kalojen etsinnässä olisi saatu pois niin jonkun pykälän ylempänä olisi oltu...HI!

Tulokset täältä kunhan ilmestyvät.

-ST-

tiistai 5. toukokuuta 2015

Se ensimmäinen reissu...

05.05.15 oli lopultakin se päivä jolloin pääsimme omalla kalustolla kalaan. Venhohan on ollut tovin ja toisenkin valmiina mutta trailerin vetäjä on ollut poissa pelistä jonkun tovin joten eipä sitä sitten...
Odottavan hermot nyt pettää ennemmin tai myöhemmin ja eilessä iltanahan ne petti. Tuolloin pistimme venhon ranchilla volkkarin persieseen kiinni ja suuntasimme kylille odottelemaan huomista eli tätä päivää.

Reippaan viiden asteen yöpakkasen lauhtumista odotellessa aamu lämpesi oikein mukavaksi kalakeliksi tosin tuulla vihmasi ajoittain melko hyytävästi mutta mentävä oli. Suunta kylän loivimmalle rampille ratatien varrelle ja venho järveen. pikatestit osoitti että kaikki ok eli vene liukuun kohti kalapaikkoja Sapsoperään kuhilusten kiusuuseen.

Pitkän talven jälkeen kaikki onget oli vedessä ehkä viisi sekunttia myöhemmin kuin normaalissa kisatilanteessa ja eipä mennyt kuin hetki tuosta kyydissä oli ruokakuhia molemmille asti. On meinaan hienot kalavedet kun ei hirveitä ponnistuksia tarttee tehä...:D

Kauden ensimmäinen selfie ja samalla oikea belfie...:D

Sanotaan että vuodet ei ole veljiä keskenään ja tässä onkin aito todiste siitä että nämä isommat kevät kuhat oli 300 metriä toisaalla kuin normaalisti. Ääh mitä me vedätetään kun kerrrankin nykäsi...;)

Meidän veneessä on aina pikku kisa pystyssä ja tämän kuhan myötä voittajakin ratkesi aika kirkkaasti...

Luonnollisesti isomus oli meidän tapojen mukaisesti liian suuri yksilö ruokapöytään joten kuhilus pääsi jatkamaan kasvamistaan...

Ei kipparin riemulla rajaa kun reissu oli onnistunut...
 
Niin reissu oli vähintään onnistunut mutta monien muuttuvien asioiden johdosta edessä on vielä yksi pajapäivä ennen kauden ensimmäistä kisaa. Missä ja milloin Sinttivintturit sitten iskeekään aika näyttää mutta jossain käymme joka tapauksessa hakemassa sitä kuuluisaa nöyryyttä...:D

-ST-

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Nuorten pilkkitapahtuma Särkisellä...

Moneskohan kerta liekään mutta taas kerran olimma porukalla tekemässä joitain hyvää kalastuksen suhteen. Kainuun vapaa-ajan kalastajien lanseerama nuorten avoin pilkkikisa tapahtuma on oiva esimerkki miten hienon kalastusharrastuksen pariin saadaan nuoria lisää pois videopelien virtuaalielämästä. Oikeita elämyksiä oikeasta elämästä ja ilman vielä.

Ilmainen tapahtuma kalaisalla Särkisellä ja kaikille vielä palkinnot saa väkisinkin nuoren hymyn esiin vaikkakin ilma sattui tällä kertaa kehnonlainen. Meitähän moinen haitanna kun olimme sitätiloissa esittelemässä ja kertomassa vetouistelusta ja uutena tulevana villityksenä jigikalastuksesta. Pöydät notkuen uistimia ja parilta näytöltä pyöri diaesityksenä kuvia sinteistä, veneistä ja olipa joku sattuma isomuskin photoshopattuna meidän naamoilla...;)

Ohessa kuvatus näyttelypöydältämme. Näytöllä sintti ja tausta täytettynä se ensimmäinen kymppi...

Pistimme esille myös yhteistyö kumppanimme Heimovaappujen kampetta...

Meidän Silvan ohjeistamassa nuoria jigittelyn saloihin...

Niin että onko kalakärpänen puraissut Olavia?

Nuoret alle 8-vuotiaiden voittajasta kuulemme taatusti tulevaisuudessa lisää kun onhan kyseessä hauen uistelun euroopan mestarin kasvatti...

Sarjassa alle 12-vuotiaissakin on kovan koulun kasvatteja..

Sarjassa alle 15-vuotiaissa jo mestareita kehissä...
 
Jos allekirjoittanut olisi kykyjen etsijä kalastuspiireissä kuten lätkässä isot pojat konsanaan varaisin näistä jo muutaman nimen mustaan vihkoon tulevaisuuden menestymis varalta...HI!

Tulokset, kuvat ja muutakin juttua Kainuun vapaa-ajan kalastajien sivuilta.

-ST-

tiistai 17. helmikuuta 2015

Varma kevään merkki?

Etelän poijat hehkuttaa sosiaallisessa mediassa kauden aloituksesta vai se että meillä on lumen syvyys laskenut alle 60 sentin???
Ei kumpikaan niistä vaan varma kevään merkki on kun poikain veneessä rupeaa stauffit vaihtamaan paikkaansa uusien virityksien johdosta. Tietämättömille kerrottakoon stauffin olevan eräänlainen putkikiinnike jonka avulla veneen varustelu toteutetaan.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana vene on ollut pajassa joka helvetin kevät enemmän tahi vähemmän levällään. Jos venho ei ole mennyt oikeesti rikki niin syynä on ollut pitkän kesän aikana muuttuneet mielihalut. Tiiättehän te sen että joskus tekee vain mieli kokeilla jotain uuttakin eikä aina sitä uunipottua Matti Vanhasen tyyliin...;)

Tänä päivänä allekirjoittanut ja päämekaanikko aloitti tekemään 4.0 version targakaaresta. Viime kesänä Kuhmon Ontojärvellä sain vision levitettävästä T-mallin targakaaresta. Ajatus tai siis haave olisi nyt tehdä keskipulpetin runkoa myötäillen kahdeksan putkinen kaari jonka voisi sitten tarvittaessa levittää täysleveäksi eli kymmenputkiseksi.
Tämä kahdeksan putkinen targakaari mahdollistaa kapeutensa johdosta säippien kanssa heilumisen samaan aikaan kuin uistelemme normi plaanivehkeillä. Hybridiksi ristitty uistelumuoto antoi viime kesänä sen verran mukavasti karkiampaa kalaa meille että pakkohan siihen on enemmän perehtyä tulevana kesänä.

Ensin me suunnittelemme... Mittaillemme... Rälläköimme...

...Ja hetken päästä hitsaillaan mittavirheitä kuosiin...:D

Paljon muutakin on ehtinyt tapahtua kuten sähköjen uudistamista, sähkötakiloille ohjauskytkimet kojelaudalle, elektroniikalle uudet paikat, servokaasua sepitetty jne. Kaikki on luonnollisesti oman käden tuotoksia ja päämekaanikon lausahdusta lainatakseni pääasia on että tunnistettavissa on vankka käsityön jälki ja sitä se kuulkaa on...HI!

Kilpakumppaneille ja muillekkin teollisuus vakoillijoille tiedoksi että kaikkia "legendaarisen pajan" tuotoksia vahtii itäsiperianlaika Nikolai...

-ST-

lauantai 31. tammikuuta 2015

Jykke-Papan vaappukurssi...

Moneskohan vuosi liekään meidän Jykke-Papalla vaapunteon opetuksessa? Omien sanojen mukaan liian monta mutta miestä kun katselee "sorvin äärellä" niin vakavasti näyttää että kymmeneskin olisi tulollaan. Pikku tarkkuudestaan ja taitavista käsistään tunnettu mies istuu tähän hommaan kuin Paul Hogan krokotiilimieheksi...HI!

Vaappukurssien jatkuvuus kertoo oivasti kysyntää olevan eikä opetuskaan raiteiden vieressä ole kun samainen veturi vetää vaunuja vuodesta toiseen. Tämänkin talven kurssille ilmoittautui reippaat 25 nikkaroijaa ja arvatenkin vaapputtimia tullee kuin liukuhihnalta kunhan vauhtiin pääsee.

Suureen joukkoon mahtuu monenmoista taitajaa sekä ensikertalaisia. Uusille oppilaille opetetaan perinpohjaisesti kaikki valmistusvaiheet sekä mahdollisimman paljon erilaisia vaihtoehtoja jotta kalan saanti omatekoisella vaaputtimella olisi todellakin mahdollista.
Kurssin konkareista voi jo jotain päätellä kun samaiset kaverit kulkee matkassa vuodesta toiseen ja tarinoiden mukaan kalaa on tullut TOSI HYVIN tai sitten ei? Lajin luonteeseen kuuluu ainainen kalamiehen selittely (sisältyy opetukseen) ja rehellinen huijaaminen niin meneppä ja tiedä oikea vastaus...;)

Nooh varmaa on kuiteskin se että kurssilla on mukavata ja nauru raikaa ja uskoisimpa että hyvin monelle uudelle nikkaroijalle käy kuten näille konkareille että iltamasta muodostuu aeka helposti hyvinkin odotettu hetki, hetki jota odotetaan koko viikko...

Kädentaitoa joidenkin kohdalla ei voi kuin ihailla ja uusien kurssilaisten intoa ja tarmoa myöskin ja se fiilis mikä kurssilla on jotain minne kieltämättä kaipaa.
Ehdottomasti allekirjoittaneena uskollan suositella kaikkia kiinnostuneita seuraamaan ensi vuoden kurssi-ilmoituksia Sotkamon kunnan kansalaisopiston sivuilta. Toki kerromme myös täällä kun sen aika tulee...

Seuraavassa joitama kuvatus torstaiselta kurssilta:

Kurssilla on tietty myös kahvipaussi ja hyvässä porukassa homma on jalostunut oikein odotetuksi hetkeksi. Kurssin puolesta on kahvit mutta jokainen tuo vuorollaan kahvileivän tai jotain muuta maittavaa. Viimeksi oli Kallen vuoro joka toi rouvansa kanssa oikein kahdet täytekakut edellisen päivän Kallen nimipäivän kunniaksi...:D

Vaaputtimia on vähän joka lähtöön kuten tämä hitusen "provosoiva" Talvivaara vaappu...

Vaappuja voi myös koristella muullakin tavalla kuin hileillä, folioilla, maaleilla. Naisellinen näkymä onkin Riitan kohdalla varsin huvitteellinen mutta mitä sitä. Onhan koristeellisilla uistimella meriittilistoilla +13kg hauki ja loppuun kuuden kilon kuha!!!

Melkein voisi sanoa että yhden kohdalla homma on lähtenyt ihan lapasesta kun vaaputtimia valmistuu 600 kappaleen erissä. Melko moni myyntiinkin tekevä ammattilainen saisi ottaa mallia nopeudesta...

Allekirjoittanut on keskittynyt puhtaasti pohjien tekoon. Reippaat 250 aihiota alkaakin olla sillä mallilla että osa siirtyi jo varastoon odottelemaan kevään tuloa ja kurssin loppua jotta maalausvehkeet "kotiutuisi" varastooni. Kuvassa on erilaisia maalaus-sabluunoita sille The project roach fishille...
 
Joo pakkohan se oli tehdä pikku videoklipsi a´la lumian storyteller...

Loppuun pittää vielä kiitellä Jahtivälinettä kurssitavaroiden toimituksesta ja Heimovaappujen heimopäällikköä lakkahommista.

-ST-