Kauden päättänyt saunailta

Sami tarjosi miehistölleen lupaamansa saunaillan Vuokatin keilahallilla. Mukaan oli kutsuttu parhaat kalakaverit Tatu ja Janne.

Ilta alkoi keilahallin kabinetista, jossa silmin nähden iloisella tuulella ollut Sami toivotteli osallistujat kädestä pitäen tervetulleeksi. Siinä tervetuliaisjuomia juodessa miehistö antoi Samille pienen lahjan oikein puheen kera. Puheen joutui pitämään Jyri, koska Emppu ei suostunut sitä pitämään. Hänen tyyliin ei kuulu jorista sellaista asiaa mikä ei johda mihinkään. Marko taas arveli, että jos hän puheen pitäisi, ei Samista olisi hänelle entisenä kaverina enää juurikaan hyötyä. 

Puheessaan Jyri käsitteli lyhyesti mennyttä kautta. Miehistö kiitteli Samia siitä, että kuluneella kaudella hän kipparina osasi pitää suutaan pienemmällä ja kuunnella enemmän miehistöään. Sen seurauksena kausi oli Sinttivinttureille niinkin menestyksekäs. Kun puhe oli pidetty, kiitteli Sami viisaista sanoista ja saamastaan lahjasta. Samalla sovimme, että kesällä keskustelua aiheuttaneet asiat miehistön ”kuppi-istuimista” ja liikuteltavasta sosiaalitilasta ovat tulevalla kaudella kunnossa. Kädenpuristelujen ja miehekkäiden olalle taputtelujen jälkeen katsottiin vielä hetken aikaa kabinetin seinällä olevasta isosta plasmanäytöstä menneen kauden kuvia eri tapahtumista ja kalareissuista.

Ennen saunomista kävimme keilamassa pari sarjaa niin sanottua hohtokeilausta ja hauskaa oli. Keilailu jälkeen  oli saunaan menon vuoro.

Löylynheiton yhteydessä keskustelimme tietenkin harrastukseemme liittyvistä asioista. Keskustelu painottui lopuksi siihen, että kuka mahtoi juksata ja ketä. Ihmekö tuo on, kun kalamiehiä ollaan ja vieläpä oltiin niin herkistyneessä mielentilassa. Välillä vilvoiteltiin ja intettiin ja taas saunottiin ja intettiin ja niin edelleen.

Siinä se ilta meni kuin siivillä ja oli pois lähdön aika. Kun paikat oli ”siistitty” ja laskut maksettu lähdimme kotiin. Samin istahdettua Markon ”quatroon”, sai kauden loppu vaiheilla kummitellut turnausväsymys hänestä oikein kunnon niskaotteen. Mutta eipä kipparilla ollut mitään hätää. 

Miehistö hoiti jälleen asian ja väsynyt ja silmin nähden onnellinen kalamies pääsi turvallisesti kotisatamaan. Vain kovimmat pelimiehet, Tatu ja Emppu, jaksoivat lähteä jatkoille.