Meidän porukka päätti panostaa jo talvella tähän kisaan kokonaisen viikon. Niimpä sitä lähdettiin Sotkamosta ajelemaan Lohjalle seuraavana arkipäivänä voitokkaan Kuhakunkun.
Matkahan oli pii-iitkä joten muutama välipysäkki oli sallittu Kainuun miehille. Yhdellä monista pysäkeistä täydennettiin mm. Lappia varastoja kesän aikana menetettyjen tilalle kun herra vaapun tekijä Taisto Hukka tuli Pieksämäeltä Suonenjoen reitille vastaan. Jutustelun ohessa käytiin läpi viime hetken värivinkit ja kuulumiset tulevista SM kisoista.
Toinen isompi pysäkki tehtiin Jämsässä josta seuraan liittyi meidän Makke. Tämä veneen oikean laidan hyökkääjä oli karannut Jämsään perheensä kanssa jo edellisenä päivänä viettäen hieman aikaa kotikulmilla ennen tiukkaa kisaviikkoa. Illaksihan se päivä kääntyi kun reilun kymmenen tunnin jälkeen lähdöstä mallattiin viimein venettä Lohjanjärveen. Ensimmäisenä iltana ei kuitenkaan uisteltu vaan suoritettiin hermoajut ja tavaroiden purkamiset majoituspaikkaamme Pohjolan tuville. Näin saatiin olo kotoisaksi ja sitä kautta onnistumisen rutiinit kohdilleen kuten kotopuolessa on tapana. Majoitus paikka oli mitä mahtavin eikä seurassakaan mitään vikaa ollut päinvastoin hauskaa oli jo ensimmäisestä illasta lähtien ja ikimuistoisia tarinoita tuli niin paljon että vieläkin naurattaa!
Tarinoista ja seurasta huolen pitivät oman kylän Tatu Paavola & Janne Hyvönen sekä mystisen Savon edustajat: Ville Rissanen & Niko Karjalainen. Meidän majoituksena toimi sellainen kelohirsinen kolmen huoneiston rivitalo. Noissa kahdessa muussa huoneistossa asusteli myöskin kilpakumppaneita Savosta ja Lapista. Pitää vielä mainita että tuo mahtava rakennus löytyi myöhemmin Hirsitalo lehdessä edukseen ja syystäkin...:)
Ensimmäinen treeni aamu alkoi todella upeasti kun toista Taiston uutuutta laskiessa antoi Ahti mittahauen. Helpolta tuntui mutta seuraavaan tapahtumaan menikin sitten kolme tuntia! Mielessä kävi tuona aikana aika monen kirjavia ajatuksia...;) Tuon pitkän tyhjän jakson aikana siis selvisi pöljemmällekin uistelijalle että elämän realiteetit on täälläpäin Suomea todella vaikeat!
Monien kulutettujen tuntien ja päivien jälkeenkin homma meinasi olla tahmeaa mutta pikkuhiljaa alkoi löytyä tietynlainen logiikka kalojen saantiin...:) Ensinäkin värimaailmaan löytyi selkeä linja jossa avusti mm. Team Lappian Oinonen&Käyhkö. Muutenkin saatiin Lappian "tallin" kautta paljon apuja ja pikalähetyskin Pieksämäeltä paikallisen Uistelija Miettisen postiluukkuun Lohjalle. Tuoltapa se kulkeutui meille vielä nätimmin. Enpä tiedä vieläkään kuin kiittelisin uistelija Miettistä mutta jos hän sattuu käymään Kainuussa niin kalaan kyllä pääsee Kainuun kalaisille vesille...:)
Tuosta värimaailmasta vielä sen verran että Lohjalle lähtiessään pelättiin juuri moista ilmiötä että ennalta kaavaillut värit ei pelaa tai sellaisia värejä ei edes omisteta millä muut saa. Tämä ongelma aateltiin ratkaista ottamalla maalausvehkeet mökille mukaan. Niimpä meidän Jykke-pappa touhuili mökin parvekkeella yhden illan niitä ottivärejä...HI!
Toinen logiikka kalan saannin suhteen löytyi vauhdista ja aika tarkasta painotuksesta. Mitallista kalaa saatiin joka päivä ruuaksi asti kuten Inarillakin. Mutta nuo mittakalat ei ollut kovin kaksisia. Pieniä nippa nappa mitallisia joilla ei tarvinnut odottaa hirveätä tulosta kisoista. Toisaalta ymmärtäähän tuon kalan pienuuden kun ollaan Sinttivinttureita...;)
Treeni viikko meni loppujen lopuksi todella nopeasti. Päivät kului kirjaimellisesti järvellä ja illat Mökillä naureskellen hauskoille tarinoille...HI!
Viimeinen ilta ennen kisaa jäi erityisesti mieleen. Koko viikko kuultiin porukan saavan aika vähän kalan mutta tuona iltana puskaradiot lauloi mitä ihmeemmistä saalismääristä. Hurjin juttu oli ehkä 17 mittakuhaa päivässä yhdellä venekunnalla joka kuulosti aivan älyttömältä kun meidän kaikkien "mökkiläisten" kalat päivässä ei riittänyt edes määrällisesti tuohon kassiin. Niimpä sitä oli pakko ajatella hermostuneena että nuo huhut on vain henkistä sodan käyntiä jota tässä hommassa nimittäin riittää! Toki pitihän sitä iltasella hieman miettiä mutta yö unia se ei päässyt häiritsemään...:)
Day 1
Ensimmäinen kisa-aamu alkoi hieman epävakaisessa kelissä. Vettä ei satanut mökillä mutta kisa-alueen takarajalla eli Karjalohjan nurkassa satoi joten sateen uhka oli melkein käsin kosketeltavissa. Aamu rutiinien jälkeen ajelin veneen satamaan ja poijat tuli autolla kisapaikalle kun tarkoitus oli jättää vene vartioituun satamaan yöksi. Puolimatkassa ajellessa maisemia ihaillessa sain viimein sen kaivatun Kisa-asenteen. Olihan nyt kyseessä kauden kohokohta kisa jossa taistellaan sentään Suomen mestaruudesta! Päällisen puolin moista kisa-asennetta tuskin huomaa mutta siellä hymyn seassa on hampaat tiukasti yhdessä merkkinä pienestä kisapuristuksesta...HI!
Satamassa taasen mieli lepäsi kun pääsin kuvailemaan ja ihmettelemään kollegoiden rakenteluja. Miun mielestä kaikkein parasta mitä yleensä isoissa kisoissa on niin tuo alku. Täältä jos mistään saa talveksi ne hullut visiot joita Piippolan legendaarisessa pajassa sitten toteutetaan. Toki mahtava se on lähtökin kun Suomen ehkä 150 parhainta venekuntaa starttaa yhtä aikaa samalta viivalta.
Tämän vuotisen nopean alku siirtymän jälkeen oltiinkin kellumassa treenien perusteella parhaalla paikalla eli Sitoo saaren länsipuolen matalikoilla. Noilta pakoilta ja Sitoo saaren kulmilta saatiin aiemmin viikolla useita mittakaloja pelkillä ohi pyyhkäisyillä.
Kellon lyödessä pykälään levitettiin kaikki sallimat vavat pyyntiin viiteen minuuttiin ja sittempä sitä odoteltiin toivo korkealla milloin nappaa. Alku olikin tyypillinen kuten tänä kesänä on ollut tapana olla eli ns. ykköspaikka petti taas kerran. Hondahan ei kuitenkaan lapattanut vaan siirryttiin uistelemalla kohti Aurlahtea Sitoo saaren penkkoja nuoleskellen hauki mielessä ja sieltähän se ensimmäinen mittahaukikin sitten tärähti. Vihreä keltaista Lappiaa vietiin 2,6 kilon luupään voimalla hetken niin että hirvitti...;) Nooh peli oli auki ja taktiikkakin klikkasi treeni tulosten mukaisesti. Paikalla heitettiin pari tyhjää lenkkiä jonka jälkeen jatkettiin matkaa kohti Aurlahden keskustaa. Kisa taktiikka oli etsiä aktiivista kalaa kun viikon melkeimpä jokainen treeneissä saatu mittakala tuli vain yhdenlaisella tavalla monenlaisista kokeilluista huolimatta. Uskoa oli siis omaan juttuun niin paljon että uskalsi jatkaa rohkeasti matkaa "aktiivisen" kalan perään eikä jääty liikoja hieromaan yhteen kohti. Heti lahden perillä oli sellainen tärppi mikä mietityttää vieläkin. Tuon karanneen kalan jälkeen saatiin melkein heti reissumme suurin hauki takilalla. Painoa todella vihaiselle Lohjalaiselle oli karttunut karvan vajaat viisi kiloa.
Helpolla ei tuo kala tullut ylös vaan syöksyi haavin lähettyviltä sukeltaen molemmin puolin venettä useaan otteeseen. Tuon onnistuneen väsytyksen jälkeen jos koskaan häviää kisa jännitys pois...:) Kaksi ison kalan kontaktia samasta paikasta pakotti hieman hinkkaamaan samaa paikkaa vähän aikaa saaden vain alamittoja ja niimpä jatkettiin matkaa pitkin linjoin etiäpäin etsien uutta hotspottia. Usko taktiikkaan kannatti ja Aurlahden suuaukolla saatiin ahkeralla takilan pumppaamisella palkinnoksi reilu nelosen hauki. Yllättäin jäätiin taas hinkkaamaan paikkaa tällä kertaa oikeen urakalla mutta ei toista mokomaa. Niimpä matka jatkui pikku hiljaa etiä päin...
Hiljentyneen Aurlahden jälkeen päätettiin lähteä takaisin isolle selälle jos siellä olisi hieman tilavampaa veneiden suhteen. Kisa järjestäjillä taisi vaan käydä yksi pikku yllätys kun kisa-aikaan oli purjehduskoulu. Toki sopu sijaa antaa mutta liika on liikaa...:(
Toisaalta hyvä niin...;) Lahden suulta se huuto vasta kävikin Sinttivinttureiden veneestä...HI! Viuhkan ulommainen ja samalla rannimmainen laukaisin rämähti vähän niin kuin oisi uistin jäänyt pohjaan mutta kalahan siellä ja Makke tuumasikin että nyt on iso kuha!!! Vaikka alue olikin matala tai pitäiskö sittenkin tunnustaa että käytössä oli raskaat painot niin löysättiin silti vauhdit minimiin. Vehkeistä viis tämä kala otetaan kyytiin maksoi mitä maksoi mentaliteetilla!!!
Kuhan väsyttely oli ehkä elämäni piinaavin... Se perkele kesti ja kesti suorastaan tuntui ikuiselta nuo muutamat minuutit. Lopussa en suorastaan pystynyt edes katsomaan taakse päin poikien touhua vaan tuijotin eteenpäin ja pelkäsin kuulevani sen pahimman mahdollisen sanan tuohon rakoon...
Mikäkö???
IRTI %&*"#´{[]$@...
Olihan kuule huuto ja tuuletukset kun vesimeloniin (merkinhän tiedättekin) haksahtanut kuha haavittiin veneeseen. Naurattaa vieläkin miten useat veneet kääntyi kaukana lahdessa välittömästi kohti meitä...HI! Nopealla punnituksella saatiin kuhan painoksi 4,3kiloa mikä tiesi kisakassiin 21500 pistettä lisää ja kaiken tuon riemun lisäksi kuultiin useiden välikäsien kautta että ollaan todella hyvin pelissä mukana...:)
Loppu aika menikin sitten legendaarisen heikosti eli taisi tulla meille se kuuluisa hyvän olon tunne kyläilemään housuihin...? Kisa keskuksen punnituksessa ei ollut vielä hirveitä ruuhkia joka kieli hieman huonosta kalan tulosta, joten mentiin aika kirkkaasti piikkiin. Järvellä kuultiin hieman huhuja että on siellä joillain kalaa ja niin kuin aina huhuillahan oli siivet. Aivan lopussa puntarille tuli oikiat pelimiehet. Oikiailla tarkoitan miehiä mitkä veti ihan oikeasti kalaa ilman kertoimia. En tiedä muista mutta mie ainakin olin ällikältä lyöty vielä illallakin kun näin Turun poikien haukisäkin puntari jonossa. Poijat oli urakoinnut varmaan kaikki "ylimääräiset" Lohjan hauet puntarille ja sijoittuivat hienosti toiseksi vaikka tuolla kassilla olisi pitänyt ehdottomasti voittaa!!! Päivän paras veto tuli kuitenkin Hämeen hitailta. Treeni viikon aikana kauhisteltiin Hämeen poikien "kimppavene" treenejä ja jotain tuollaista sijoitusta tiedettiinkin jo odottaa...
Meidän sijoitus oli viides eli "harmiksi" jouduttiin kustantamaan mökkiporukalle ruuat. Perjantai iltana kun sovittiin leikillä veto, että kenen venekunta vetää viiden joukkoon maksaa illan ruuat. Nooh tuon sijoituksen vuoksi nyt saattoikin maksaa mutta hilpeyttä herätti tuo meidän kuha joka oli muuten päivän suurin. Tuon kalan ansiosta päästiin oikeen pokkaamaan pysti ja pari palkintoa.
Pytty oli hieno ja sai arvoisensa paikan kotona mutta rasiallinen painouistimia oli melkein kuin potku munille... Mitenkä kertoisin että ymmärtäsitte? Pitkin viikkoa kuultiin että kalaa saa vain painouistin litkoilla eikä millään muulla. Ja nuo meidän treeni kalamäärät olikin jotain "vain painouistin litkoilla" tyylin suuntasia...
Toinen bonus palkinto herätti taasen hilpeyttä niin paljon että muistamme sen varmasti loppu elämän. Miltä kuulostaa lause kisan suurimmasta kuhasta josta palkinnoksi laatikollinen banaaneja???
Nii-in laatikollinen BANAANEJA!!! Olikohan tuo palkinto jokin vihje?...;)
Olihan mökillä iltasella spekulaatiot kun ähkyltä selvittiin. Siinä kun kolme venekuntaa yhdistää päivän tietonsa ja oletuksensa niin alkaa paikatkin ja vehkeetkin selvitä millä ja miten ne kalat onki. Niinkin iroonistahan se loppujen lopuksi oli sillä päivän voittaja ja moni muu kova tulos tuli siitä meidän "mökkilahdesta" PRKL...
Day 2
Hyvin nukutun yön jälkeen koitti viimeinen ja ratkaiseva päivä. Eipä arvannut Sami poika saati poijat miten piinaava päivä oli edessä... Aamu toimet hoidettiin jo hyvin rutiinilla vaikka pitikin siistiä hieman paikkoja ennen avainten luovuttamista. Mökiltä lähtiessä tuli hieman haikea mieli kun katselin sitä mahtavaa kelomökkiä idyllisen maalais maiseman keskellä. Kaiken tuon lisäksi muistelin niitä hauskoja ilta palavereja ja tarinoita joita ei todellakaan pysty julkaisemaan...;)
Satamassa ajatus vaihtui Lojo sjööhön...;) Eilinen onnistuminen lisäsi paineita tälle päivää aika pirusti kun oltiin tuloslistassa viidentenä! Kärki kolmikkoon oli matkaa jo niin paljon että en edes haaveillut moisesta vaan lähinnä sijoituksen pitäminen oli päätavoite. Tuostapa nuo paineet sitten tulikin. Hävettää tunnustaa sellainen asia että vaikka asuttiin viikko järven rannalla niin ei löydetty potenttiaallista "varapaikkaa" kisaan. Toisaalta väittäisin että suurimmalla osalla oli täysin vastaava ongelma? Siispä hierottiin pläniksi pysyä eilisillä paikoilla ja tehtäis töitä enemmän kuin koskaan kalojen eteen.
Nooh startin tapahduttua ajettiin siirtymä aikana "team hajox" tyylillä ulos jolloin hämättiin meidän pelipaikkaa muilta. Sitten paria minuuttia vailla aloitusta lämä tiskissä takaisin Aurlahteen kaloja narraamaan...HI! Kuten arvata saattoi niin ruuhkaa oli mutta eikun sekaan kuin Kuuba sotaan.
Heti alkuun saatiin hyvä kontakti takilasta muttei pysynyt kuin minuutin. Muuten oli hiljaista kuten muillakin kanssa kilpailijoilla... Puolen välin paikkeilla kisassa alkoikin sitten painetta pukkaamaan kun team Tolarock kotopuolesta tuli Aurlahteen saaden heti seitsemän kilon hauen. Melkein samassa nähtiin toinenkin ison kalan haavaus vierestä ja meillä ei mitään ei edes kontaktia...PRKL. Useiden taktiikka ja uistin vaihdosten jälkeen nähtiin team Tolarockin saavan toisen ison hauen avain meidän edestä eikä siinä vielä kaikki kun Kolehmaisen Ari ja Ruotsalais Pasi saivat toiselta puolen veneen vierusta vitosen hauen...
ÄÄÄÄääähhhHHHH....
Voi juma! Voitte vaan kuvitella niitä tuntemuksia omalla kohdallanne kun jokainen saa ympäriltä kaloja paitsi Itse? Nooh välillä usko meinasi loppua mutta pakko oli vaan yrittää... Yritystä oli välillä niin paljon että vehkeetkin sekaisin kuin heinäkasa mutta taisteltiin silti! Ehdittiin siinä sotkujen välillä tuuriakin manata mutta totta puhuakseen eilen käytettiin sitä oikeen roimasti joten ei se sieltäkään kiikastanut vaan miehistä...;)
Aika nolo oli olo tuntia ennen loppua kun alamittoja vain eikä yhtään mittaa. Tässä vaiheessa pitääkin kiitellä Epä teamia avuliaasta GPS merkistä josta pokattiin se ainua mittahauki viimeisellä tunnilla. Paikka oli vissiin jokin puukasa veden alla kun menetettiin paljon uistimia siihen ennen kuin se hauki saatiin.
Positiivista oli se kun ei tarvinnut ujona miehenä jäädä haastatteluun punnituksen jälkeen kuten edellisenä päivänä...HI!
Kisa paikalla oltiin hieman hämmästyneitä kun porukoilla ei ollutkaan kalaa kuten luultiin. Päivän aikana nähtiin seitsemän haavausta ja silloin se siinä "paniikissa" tuntui että kaikki muut paitsi myö. Totuus taisi olla niinkin raaka että nähtiin ne ainuat seitsemän haavausta lahdesta... Ok sai ne toki enemmänkin mutta kirjoitampa vertaus kuvaannollisesti. Neljän kärki sai kaloja mutta jännäksi meni meidän kohdalta kun ei tiedetty takaa tulevien tuloksista mitään eli tiputtiinko vai säilytettiinkö eilinen sijoitus?
Tunnin päästä olikin sitten riemun aika kun tuloslista selvisi. Sinttivintturit säilytti kuin säilytti tuon hienon viidennen sijoituksen!!! Näin ollen päästiin palkinto korokkeelle kuten eilen kisan suurimman kuhan johdosta. Voittajat olikin samat miehet eiliseltä eli Hämeen hitaiden Hartikainen, Vuori, Nuotio venekunta otti ehdottomasti ansaitun voiton! Sinttivintturit onnittelee heitä kuten muitakin meidän edellä olijoita!!!
Palkintojen jaon jälkeen lähdettiin äkkiä kotiin kun ikävä oli viikon aikana kasvanut äärimmilleen niin kotijoukkoja kohtaan kuin Kainuun kalaisia vesiä...:)
Nyt kun kirjoittelen juttua jälkikäteen niin tuntemukset Lohjan järveä kohtaan on muuttunut melkein päinvastaiseksi. Tuon vaikean SM viikon jälkeen melkein vannoin etten enää ikinä tule takaisin mutta nyt voisin sanoa tuon paikan olevan liian kaukana täältä...HI! Hyvin kiehtova ja ennen kaikkea haastava järvi! Lohjan järvellä oppii malttia ja näin ollen on aikaa kokeilla erilaisia kikkojakin...;)
Näin jälkikäteen sanottuna toisena päivänä olisi pitänyt sittenkin kokeilla yhtä juttua mutta eipä sitä silloin älynnyt. Rehellisesti sanottuna tuolloin puuttui vielä kokemusta isoista kisoista ja puuttuu vieläkin. Tähän vedoten tunnustaa jännitys jättävän hyvät ja hullut visiot tuttujen kaavojen alle...:(
Veikkaampa että ensi vuonna isketään toisena päivänä jo paljon paremmin jos ensimmäisellä onnistutaan..;)
Loppuun vielä muutama kiitoksen sana:
Hyvästä ja hauskasta viikosta kiitokset Savon ja Oman kylän poijille. Kiitokset Team Lappialle: Oinonen&Käyhkö, Raivio, Uistelija Miettinen ja Taisto ite tietenkin. Kiitokset loistavista valokuvista Pauli Haapiaiselle.
Niin ja kiitokset kaikille jotka jaksoi lukea tämän pienen tarinan loppuun asti!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti