tiistai 23. marraskuuta 2010

Punalihaista

Kainuun vedet kun jäätyi niin matkasimme Pohjois-Karjalan puolelle pyytämään sitä  "arvostettua" punalihaista kalaa. Onneksi omissa kaveripiireissä löytyy aina innokkaita tosi kalastajia joiden kyytiin pääsee kysymättä. 

Tänä syksynä tämän mahtavan elämyksen tarjosi TrollingTeamin Panicin Tatu & Kirsi. Sinttivintturit kiittää ja kumartaa!


Pohjois-Karjalan vesillä vierailimme vuoron perään Busterin kyydissä kepittäen toinen toistaan komeampia järvilohia. Paras järväri meidän porukalle siunaantui Silvanille. Järvärille oli karttunut 68 senttiä pituutta ja painoakin kohtuulliset 3,48 kiloa. 


Toiseksi suurin kala menikin Jykke-Papalle. Pituutta 63,5cm ja painoa 3,08kg. Perän pitäminen jäi "yllättäin" allekirjoittaneelle. Miun kepitykset oli vaan laihoja yksilöitä...;)
Mittakaloja tuli meidän poppoolle pitkälle toistakymmentä joten yhdet ruokalat mieheen oli varmaan kohtuullinen määrä?


Ihan viimeinen reissu 14.11.2010 olikin legendaarisen tappinen. Mie ja Panicin Tatu lähdettiin kahdestaan vetämään se kauden viimeinen reissu... 

Aamulla varhain vai olikohan se yö kun lähdettiin autoilemaan kotoa kohti lohi apajia jossa meitä odotti Busteri satamassa. Aamu menikin hyvin vikkelästi kun rulla soi pari kertaa kivasti. 


Iltapäivällä rupesi pakkanen kiristymään ja homma vaikeutui myös vesistö rupesi jäätymään oikeen silmissä. Vedimme kuiteskin Tatumaisesti tappiin eli hämärässähän sitä sitten vehkeitä siivottiin kiireellä...HI! 

Nooh ei siinä vielä kaikki enkä edes kerrokkaan sen verran hauskaa oli asian tiimoilta... 

Melkein oli jo pimeää kun lähdimme tekemään kymmenen kilometrin siirtymää kohti satamaa. Olipa kuule yllätys vielä edessä kun säpsähdimme jään ryminään. Tyynehkön ja kiristyvän pakkaspäivän ansiosta oli suojan puolen lahtien suut ja salmet jäätynyt umpeen! Meidän onneksi jää oli vielä läpimentävää mutta seuraavana päivänä ei varmasti ole kukaan enää päässyt vesille!

Saapuminen satamaan toi lisää vastoin käymisiä kun trailerin jarrut oli vielä ankka jäässä...PRKL! 
Kovalla työllä aherruksella pääsimme viimein kotimatkalle ja hengissä vielä. 
Sanoisimpa että tämän reissun tulen muistamaan aina.

Mahtava päätös kaudelle 2010!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti