Raskasta niin raskasta luopua jostain millä on saanut kokea kaikki maailman tunne tilat moneen kertaan. On onnistuttu, maha laskuja v-käyrä asteikonkin yli, saatu paljon pieniä kaloja ja joskus ollut miehet pienenä "pönökuvissa" mutta ikkään ei Honda pettänyt.
Hitusen vajaaseen 4000 tuntiin on tilastojen valossa suorastaan valtavat mahdollisuudet keskeyttää kalapäivä ja useampikin tekniseen vikaan? Toki paljonhan tuohon tunti määrään tulee huoltojakin ja niistä ei tässäkään tapauksessa tingitty ikkään. Päämekaanikko Piippolan legendaarisessa pajassa vaihteli mukisematta öljyjä aina kun sen aika oli.
Viimeinen "pajapönö" kuvatus...
Hyvin palvelleen Hondan vaihto oli oikeastaan hetken improvisaatio. Toki tunti määrä alkoi olla sen verran suuri että jossain vaiheessa koneesta oli vaan luovuttava hinnan arvoon vedoten ja onhan uusi aina uusi mutta olisihan tuolla jonkun tonnin varmasti vielä rullannut toisin kuin muun värisillä koneilla...
Kostamon Jari on oikeastaan suurin syyllinen miksi meille kävi näin. Se kun kehua retosteli viime kesän uuden koneen uistelukaasun säätöä mitä meidän mallissa ei vielä ollut keksitty niin pakkohan moinen oli saada. Lopullinen päätös syntyi sitten vene messuilla Otto Brandin Pasin ja Jussin kanssa. Oikein mukavia ja rehellisiä miehiä myynti taidoin varustettuna niin ei siinä edes ostohousuja tarvinna kun meinasin lento koneeseen raahata "pienen laukun" matkassani...HI!
Tuolla messuilla oli toki muitakin "mainioita koneita" jos niin voi sanoa mutta heti kun lyötte faktat pöytään esim. 2000 vika vapaan uistelutunnin näytöistä saati 4000 tunnin niin mikä jottei...;)
Nyt kun oikein rehvastelimme hopian lujuutta niin ei auta toivoa kuin yhtä lujaa seuraavasta ja onhan se... Toivottavasti... On se... Aeka näyttää... ja Näyttääkin!
Pajassa näppäsimme sähköt, kaapelit ja kaikki muu irti kunnes naapurin Tommi tuli Jontikalla suorittamaan ulkona nosto työt. Projekti oli aeka joutusa kun reiluun kahteen tuntiin näppäsimme koneen irti sisältäen koekäynnistyksen ja loppu kahvit puhelijaiden Karjalaisten kanssa.
Kipparin tuskainen ilme kertoo viimeisestä irroitettavasta "napanuoran" pultista...
Honda ja Pauli. Joensuun suuntaan meni muuten meidän edellinenkin Honda Suvin kera...
Tämä kuva kertoo oikeestaan hyvin miksi meidän jykke-pappaa noidutaan "milli-timoksi? Mies näppäsi kaiken touhun keskellä säädettävän kuljetuspukin poijille ja taatusti kestää kun ruuvejakin meni kilo...;)
Seuraava urakka onkin uuden asentaminen mutta onneksi sen tekee alan ammatilainen Sotkamon keskusliikkeellä toki emmehän malta pitää sormiamme poissa pelistä joten lähdemme viereen ryystämään kahvia ja hosuamaan...HI!
PS. Ei mittään kerskailua mutta laskekaapa huvikseen rahaksi meidän vesillä vietetty aika tällä koneella. 4000*oma tunti palkka niin rupiaa kaupan kilohinta kohtuullistumaan...;)
-ST-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti