Varma kevään merkki?

Etelän poijat hehkuttaa sosiaallisessa mediassa kauden aloituksesta vai se että meillä on lumen syvyys laskenut alle 60 sentin???
Ei kumpikaan niistä vaan varma kevään merkki on kun poikain veneessä rupeaa stauffit vaihtamaan paikkaansa uusien virityksien johdosta. Tietämättömille kerrottakoon stauffin olevan eräänlainen putkikiinnike jonka avulla veneen varustelu toteutetaan.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana vene on ollut pajassa joka helvetin kevät enemmän tahi vähemmän levällään. Jos venho ei ole mennyt oikeesti rikki niin syynä on ollut pitkän kesän aikana muuttuneet mielihalut. Tiiättehän te sen että joskus tekee vain mieli kokeilla jotain uuttakin eikä aina sitä uunipottua Matti Vanhasen tyyliin...;)

Tänä päivänä allekirjoittanut ja päämekaanikko aloitti tekemään 4.0 version targakaaresta. Viime kesänä Kuhmon Ontojärvellä sain vision levitettävästä T-mallin targakaaresta. Ajatus tai siis haave olisi nyt tehdä keskipulpetin runkoa myötäillen kahdeksan putkinen kaari jonka voisi sitten tarvittaessa levittää täysleveäksi eli kymmenputkiseksi.
Tämä kahdeksan putkinen targakaari mahdollistaa kapeutensa johdosta säippien kanssa heilumisen samaan aikaan kuin uistelemme normi plaanivehkeillä. Hybridiksi ristitty uistelumuoto antoi viime kesänä sen verran mukavasti karkiampaa kalaa meille että pakkohan siihen on enemmän perehtyä tulevana kesänä.

Ensin me suunnittelemme... Mittaillemme... Rälläköimme...

...Ja hetken päästä hitsaillaan mittavirheitä kuosiin...:D

Paljon muutakin on ehtinyt tapahtua kuten sähköjen uudistamista, sähkötakiloille ohjauskytkimet kojelaudalle, elektroniikalle uudet paikat, servokaasua sepitetty jne. Kaikki on luonnollisesti oman käden tuotoksia ja päämekaanikon lausahdusta lainatakseni pääasia on että tunnistettavissa on vankka käsityön jälki ja sitä se kuulkaa on...HI!

Kilpakumppaneille ja muillekkin teollisuus vakoillijoille tiedoksi että kaikkia "legendaarisen pajan" tuotoksia vahtii itäsiperianlaika Nikolai...

-ST-

Jykke-Papan vaappukurssi...

Moneskohan vuosi liekään meidän Jykke-Papalla vaapunteon opetuksessa? Omien sanojen mukaan liian monta mutta miestä kun katselee "sorvin äärellä" niin vakavasti näyttää että kymmeneskin olisi tulollaan. Pikku tarkkuudestaan ja taitavista käsistään tunnettu mies istuu tähän hommaan kuin Paul Hogan krokotiilimieheksi...HI!

Vaappukurssien jatkuvuus kertoo oivasti kysyntää olevan eikä opetuskaan raiteiden vieressä ole kun samainen veturi vetää vaunuja vuodesta toiseen. Tämänkin talven kurssille ilmoittautui reippaat 25 nikkaroijaa ja arvatenkin vaapputtimia tullee kuin liukuhihnalta kunhan vauhtiin pääsee.

Suureen joukkoon mahtuu monenmoista taitajaa sekä ensikertalaisia. Uusille oppilaille opetetaan perinpohjaisesti kaikki valmistusvaiheet sekä mahdollisimman paljon erilaisia vaihtoehtoja jotta kalan saanti omatekoisella vaaputtimella olisi todellakin mahdollista.
Kurssin konkareista voi jo jotain päätellä kun samaiset kaverit kulkee matkassa vuodesta toiseen ja tarinoiden mukaan kalaa on tullut TOSI HYVIN tai sitten ei? Lajin luonteeseen kuuluu ainainen kalamiehen selittely (sisältyy opetukseen) ja rehellinen huijaaminen niin meneppä ja tiedä oikea vastaus...;)

Nooh varmaa on kuiteskin se että kurssilla on mukavata ja nauru raikaa ja uskoisimpa että hyvin monelle uudelle nikkaroijalle käy kuten näille konkareille että iltamasta muodostuu aeka helposti hyvinkin odotettu hetki, hetki jota odotetaan koko viikko...

Kädentaitoa joidenkin kohdalla ei voi kuin ihailla ja uusien kurssilaisten intoa ja tarmoa myöskin ja se fiilis mikä kurssilla on jotain minne kieltämättä kaipaa.
Ehdottomasti allekirjoittaneena uskollan suositella kaikkia kiinnostuneita seuraamaan ensi vuoden kurssi-ilmoituksia Sotkamon kunnan kansalaisopiston sivuilta. Toki kerromme myös täällä kun sen aika tulee...

Seuraavassa joitama kuvatus torstaiselta kurssilta:

Kurssilla on tietty myös kahvipaussi ja hyvässä porukassa homma on jalostunut oikein odotetuksi hetkeksi. Kurssin puolesta on kahvit mutta jokainen tuo vuorollaan kahvileivän tai jotain muuta maittavaa. Viimeksi oli Kallen vuoro joka toi rouvansa kanssa oikein kahdet täytekakut edellisen päivän Kallen nimipäivän kunniaksi...:D

Vaaputtimia on vähän joka lähtöön kuten tämä hitusen "provosoiva" Talvivaara vaappu...

Vaappuja voi myös koristella muullakin tavalla kuin hileillä, folioilla, maaleilla. Naisellinen näkymä onkin Riitan kohdalla varsin huvitteellinen mutta mitä sitä. Onhan koristeellisilla uistimella meriittilistoilla +13kg hauki ja loppuun kuuden kilon kuha!!!

Melkein voisi sanoa että yhden kohdalla homma on lähtenyt ihan lapasesta kun vaaputtimia valmistuu 600 kappaleen erissä. Melko moni myyntiinkin tekevä ammattilainen saisi ottaa mallia nopeudesta...

Allekirjoittanut on keskittynyt puhtaasti pohjien tekoon. Reippaat 250 aihiota alkaakin olla sillä mallilla että osa siirtyi jo varastoon odottelemaan kevään tuloa ja kurssin loppua jotta maalausvehkeet "kotiutuisi" varastooni. Kuvassa on erilaisia maalaus-sabluunoita sille The project roach fishille...
 

Joo pakkohan se oli tehdä pikku videoklipsi a´la lumian storyteller...

Loppuun pittää vielä kiitellä Jahtivälinettä kurssitavaroiden toimituksesta ja Heimovaappujen heimopäällikköä lakkahommista.

-ST-

Katu-uskottavuutta???

Katukuvassa, kaupassa ja missä vain julkisessa tilassa Kainuu-Savon akselilla saattaa jatkossa vilahtaa tummiin pukeutuneita hupparimiehiä pipot päässä. Ennen kuin arvon lukija panikoit ja soitat hätänumeroon että on tapahtumassa ryöstö tummiin pukeutuneiden puolesta kehottaisimme katsomaan hitusen tarkemmin niin huomaat että hei nämähän on niitä  "maankuuluja" Sinttivinttureita joiden onki ei ole enään liijalti taipunut...:D

Positiivisen palautteen voimalla kuitenkin rynnistämme kohti huomista täydellä sydämmellä ja yhdessä tuumin päätimme nostaa hitusen leukaa sekä profiiliamme uusilla asusteilla joka kyllä erottuu katukuvassa ja jatkoa piisaa kunhan keritään.

Kaikessa hiljaisuudessa olemme nälkäisinä suunnitelleet vaikka mitä ja päällimmäisenä on pyörinyt ajatus näkyvyyden puolella. Heimovaappujen huppareiden myötä oli aika luontevan helppoa tehdä samalla konseptilla omat versiot niistä jatkoksi kun pääsimme vielä tutustumaan Joen tukkutiimiin ja sen mallistoon. Lopputuloksena oli tietty niin ISO pahvilaatikko että oikein postista kotia asti toimittivat...HI!

Meidän vanhat tiimiasusteet alkoi olla siinä jamassa että jos risaisuus ei haitanna niin härski "kalanhaju" herätti raskaankin teollisuuden työskentelijätkin. Eihän sellaisen asun kanssa suoraan sanottuna iljennyt satamasta poistua muualle kuin järvelle eikä pelkkä kala-asu oikein vapaa-ajalle muutenkaan sopinut. Meillä on siis aina puuttunut sellainen rento vapaa-ajan mainosasu jolla olisi "herätetty" huomiota muualla kuin veden äärellä.

Tämä huppari hommeli onkin suunnattu ensimmäisen kerran julkiselle paikoille ja toivon mukaan herätämme positiivista huomiota näillä? Ainakin kevääseen asti näiden pitäisi toimia kohtuu hyvin mutta veikkaampa että kesän mittaan suattaapi ruveta haiskahtamaan ainakin allekirjoittaneella hauelle ja sillähän miulla onkin erikseen ns. Kirkkohuppari....:D

Seuraava isompi askel onkin tarkoitus hoitaa kevään aikana jotta saisimme hommattua oikean tiimiasun harrastusta ajatellen. Se että onko se miten ammattiasu kala hommiin vai maltillinen versio jota voisi käyttää myös vapaa-ajalla hakee vielä uomiaan tovin ja toisenkin ja mielellämme otamme hyviä vinkkejä mahdollisista vaihtoehdoista.

Tähän väliin täytyy kyllä kehua Joen tukkutiimiä todella nopeasta toiminnasta ja hemmetin iso kiitos ite heimopäällikölle että hihkaisi meille tuon paikan niin asia eteni kerralla vähintään valovuoden ja jatkoa ajatellen baana on auki kuin moottoritie aamuyöstä...:D

Meidän makke sai kunnian pukeutua ensimmäisenä ja onhan tuo meidän makke sellainen hymypoika että aina kun etsimme  yhteistyökumppaneita niin eipä muiden tarvii liijalti hikoilla...;)

Selässä lukee luonnollisesti meidän kotisivujen sinttivintturit.com teksti ja alla ohjaavasti sitaateissa "siellä ne poikain kalajutut on..." Tällä slouganilla onkin tarkoitus herättää jonkin moista humorista kiinnostusta sivuilemme...

Molemmista tisseistä löytyy painatukset. Toisessa meidän logo ja toisessa luonnollisesti yhteistyö kumppanimme logo...

PS.Heimovaaput voitti muuten Erä-lehden vuoden vetoviehe kuhalle 2014 tittelin!!!

-ST-

Juhlan paikka???

Blogipäivitys numero 200 on nyt tosi asia!!!

Monta monen moista kommellusta ja onnistumista on tuohon määrään sopinut. Mieleen tulee tietty nuo alun mahalaskut kisoissa kun ei oikeen onki taipunut ja silti kirjoitimme noikin itseämme nöyryyttäen. Sittempä välissä olikin muutama lihava vuosi joiden jälkeen jäimme "eläkkeelle" pariksi vuodeksi kisa-areenoilta.

Välivuosien myötä myös tämänkin blogin päivitykset hiljeni hetkeksi mutta tänä vuonna iskimme sitten täydeltä laidalta takaisin areenoille. Lukija määriä katsellen huomaa selkeesti että on teillä arvon lukijoilla ollut hauskaa kun paluun myötä olemme rypeneet välillä niin pohjalla veneen lattialla että pilssivesikin on tutuksi tullut...HI!

Nooh ei nuo vastustelut suuremmiten mittään vaikuta meidän toimintaan kun ikäsän ollaan kuitenkin porukassa touhuttu ja touhutaan vieläkin. Tuosta ikä hommasta todisteena voitaskin heittää että ollaanhan me oltu netissäkin jo kymmenen vuotta.
Se ensimmäinen juttu oli 28 päivä maaliskuuta 2004 kun julkaisimme kavereille mitä tuleman pitää ja 16 toukokuuta samaista vuotta avasimme nettisivumme julkiseksi.

Nykyisin olemme myös facebookissa ja tykkäämällä meistä saat heti uuni tuoreet kipparin pakinat kuten tämän sinttivintturit blogin päivitykset seinällesi. Tällä hetkellä meillä onkin jo reippaat neljä sataa tykkääjää ja pikku hiljaa määrä vain kasvaa.

Joo asiasta toiseen ja sivutaampa hitusen tulevaa kautta kun uistelukausi on paketoitu täällä jäiden myötä. Ajatus ja ennen kaikkea tahtotila pistää ensi vuonnakin kisailemaan mutta miten ja missä päin Suomen niemeä riippuu puhtaasti uusista kisasäännöistäkin. Huhujen mukaan tiedossa on suuria mullistavia sääntöuudistuksia ja hyvä niin kun homma on oikeesti menossa pahasti väärään suuntaan. Kymmenen vuotta sitten kun mekin aloittelimme kilpailemista oli tuolloin joukossa ihan perinteisiä ratittomiakin veneitä ja muita pieniä pulpettiveneitä mutta nyky mittapuussa pitää olla vähintään satanen pannu persieessä ja ukkoja läjä sekä kaikki muu apuvälineistö mitä rahalla vaan saa. Ehkä juuri tästä syystä sitten ihmetellään kuinka pikku hiljaa laji ukkoutuu?

Iroonista kuitenkin se että eri cuppien starttimääriä katsellessa huomaa kasvua tapahtuneen monessa mutta jätetäämpä joka cupista poissa ne "isolla rahalla tehdyt kisat" niin ei hyvältä näytä tulevaisuus mutta toisaalta OPM-cuppihan onkin aivan oiva tähän valintaan jos mielii kiertää vain näitä valikoituja isoja kisoja tai miksipä ei muitakin tavan kisoja pitkin Suomen niemeä.

Tämä vuosi olikin oiva todiste siitä että porukka alkaa ehkä toimia juuri näin? Tämän vuoden tulostaso oli ensimmäisen kerran niin huikea että "teoriassa" oli helpompi päästä SM-kisoihin omien cuppien kautta kuin tästä valtakunnallisesta OPM-cupista vaikka paikkoja onkin jaossa 30. Ennen tätä mullistuksen vuotta cuppi paini hännän osalta vähän niin kuin "säälipaikkana SM-kisoihin cuppina" kun nippa nappa pääsijät olivat huomattavasti huonommin ansioitununeet kuin omien cuppien juuri viivan alle jäänneet venekunnat.

Kärkipää on taasen ollut oiva mittari tulevista Suomen mestareista kun vuodesta toiseen samat heput hallitsee sitä pelottavan ylivoimaisesti.

Vielä tuohon ukkoutumiseen. Olemmehan mekin syyllistyneet jossain määrin siihen kun meitäkin on aina kisoissa ollut kolme ja kerran neljäkin. Hyvä porukka ja kulut on taloudellisempi jakaa kolmelleen kuin kaksin siinä pari syytä mutta auttava käsi parikin käy kieltämättä mielessä mutta tarkemmin miettiessä kertaakaan ei olisi ukko määrään homma kaatunut vaikka yksi meistä olisi puuttunut. Mielikuvana sitä äkkinäinen miettii että helpompihan sitä on kolmelleen onkia ja tavallaan onkin mutta ompa allekirjoittanut vetänyt vielä hurjempiakin kasseja kalaa kyytiin siviilissä yksin kuin kolmen porukassa ikkään kisoissa. Toki täytyy myös muistaa se että paljonko kalaa olisi ollut enemmän tuolloin porukassa? Niin ja onhan kisahommat kuiteskin henkisesti vaikeita ponnistuksia kuin rennot siviili uistelut niin senkin tähden porukassa on mukavampi pohtia eri variaatioita kuin yksin.

Suuremmitta kiertelemättä ilmaisemmekin harmimme kotoisan Honda cupin tulevalle "miehistökerroin" uudistukselle. Me koemme tässä harmiksemme porukan hajottamisen ja kaitpa moisen haluattekin???
 
Tästä pääsemmekin sopivasti aasin siltaa pitkin siihen uudistukseen mitä meidän mielestä pitäisi pystyä ajamaan eteenpäin. Ainakin allekirjoittanut on joutunut melko monta kertaa selittämään uistelukisojen valtavista kalasaaleista sekä sen myötä "jatkuvan kehityksen kantamisesta" ja onhan sitä syytäkin. Nykyisin kun kalamäärät puntarilla on jo niin huolestuttavan valtavia että eipä ole kuin ajan kysymys milloin hommaan oikeasti puututaan? Monessa cupissa onkin asiaan reakoitu mainiolla idealla tyyliin kolme-viisi mitan täyttävää kalaa per laji puntarille ja niistä noteerataan voittaja. Moinen idea säästää taatusti kalastoa ja eikä ennen kaikkea herätä pahennusta muissa!!!

Summa summarum mailma muuttuu ja mekin osaamme muuttua tai ainakin sopeutua jollain tapaa mailman menoon soveltuvaksi. Onneksi vielä ei ole isojen liikkeiden aika vaan aikaa on talven verran...

-ST-

Jöllin matalikolta kympin hauki...

Kipi kapi Sotkamon K-markettiin heti miten huomenna viimeistään...

Tänään saimme kunnian toteuttaa kauppias Hannu Korhosen haaveen. Haaveen mikä mahdollisesti syntyi  meidän mukana kalassa tai onhan haave voinut kyteä pitempääkin hänen mielessä mutta meille tuo pyyntö tuli hieman puskasta ja oli äkkiseltään poikkeuksellisen vaativa kun kyseessä oli kymppikiloinen hauki täytettynä.

Sinttivintturit ja iso hauki? Eih... Ei kuullosta ollenkaan järkevältä yhtälöltä mutta niin vaan pääsi käymään että viime syksynä nykäisi ja kunnolla. Tuosta tajunnan räjäyttävästä reissusta onkin pienoinen blogijuttu jäätävin pönötyskuvin kipparin omissa pakinoissa jonka voit lukea tästä.

Hannun haave toteutui ja kirkkaasti vielä. Iso kiitos ja terveiset koko kaupan henkilökunnalle että saimme joskus olla teidän kanssa porukalla kalassa sekä kunnian toteuttaa tämän projektin!

Kalan täyttäminen/valmistuminen kesti melkein vuoden verran ja hauskastihan tuo sattuikin kun luovutus päivä sattui juuri vuosipäivälle. Tasan vuosi sitten 19.9.2013 saimme juuri tämän 11,640kg hauen. Tuolloin kiljuimme kilpaa Ontojoella toinen toistaan komeamman hauen johdosta. Huh mikä reissu se olikaan ja tästä etiä päin aina kun allekirjoittanut käy Hannun kaupan lihatiskillä katseeni hakeutuu taatusti juuri sinne missä tämä komistus on...

Jos näätte syvästi liikuttuneen kipparin siellä niin älkää häiritkö häntä vaan antakaan hänen olla hetken ajan omissa ajatuksissa kun se elää kuitenkin sitä päivää uudestaan. Saattaa siellä tiskin ääressä olla pari muutakin hiljaista heppua kuten Silvan Marko ja Mika "mertsi" Meriläinen kalamiehiä kaikki vai uskoltaisikohan sanoa että saamamiehiä kaikki naisväkeä suututtamatta...;)

-ST-

Jykke-papan vaapuntekokurssi...

Jo yhdeksännen kerran ensi viikolla alkaa kansalaisopiston nimissä meidän Sinttivinttureiden vaappu velhon vaapuntekokurssi. Perusteellinen opetus vaapunteon aloituksesta aina loppuun asti hyvillä kalajuttuilla höystettynä alkaa olla tässä kylässä pikku hiljaa käsite.

"Vanahojen jäärien" sekaan kaivataan taas kerran uusia oppilaita oppimaan käsiensä taitoja mitä muuta voi torstai iltaisin tehdä kuin pelata esimerkiksi tietokone pelejä? Ei taatusti siinä saa samanlaisia kiksejä kuin se tunne kun saat omatekoisella vaapukalla ensimmäisen kalan. Hetki tuosta saat vieläkin isomman...

Lopputarina onkin mahdollisesti Lauri Rapalan historian uudelleen kirjoittamista...:D

Tämän näköisen opuksen on ainakin oman kylän asukkaat saanut.
Ja samainen kurssi tarjonta sähköisenä tästä.

Halvalla lähtee vaapunteon perus osaamiset ja onpa tuolta melko moni ponnistanut "saama miesten" joukkoon ja taatusti lisää tulee roppakaupalla tämänkin kurssin jälkeen...

Itse vaappuvelho elementissään...

-ST-

Sinttivintturit napakymppiin...

Niin siinä vaan kävi...
Männä kausi meni lievästi sanottuna sen verta pieleen että päätimme lopettaa touhun tämän kauden osalta. Teoriassa SM-paikka kotikisoihin 2015 oisi vielä mahdollinen omasta Kainuun vetouistelu HONDA CUP:sta mutta kertoimet on vastaan enemmän kuin kalan saanti.

Hyvänä vara pläninä meillä oisi kiehtova OPM-CUP passi ja siihen löytyykin yksi hyvä leima Nuasen kisasta. Tämäkin neljän leiman passi vaatii loppujen lopuksi niin isoja ponnistuksia ettei jaksa vaikkakin edessä oiskin aika hyviä kisoja missä ennen olisi pärjätty. Jatkuvien vastoin käymisten myötä sitä vaan väsyy ja suurin into väistämättä katoaa halusi tai ei.
Jotenkin sitä alkaa toden teolla tuntua että Kilpauistelu blogin poijat oli oikeassa että meidän blogijien pitäjien PILKKEIHIN ON KUSTU! Terveiset vaan poijille. Eihän tämä ole muuten mahdollista vai onko? Oikein kun lähestyy sielun syövereistä asiaan niin ehkäpä me yksinkertaisesti luulemme itsestämme liikaa...HI!

Tuo liikaa luuleminen tulee itseasiassa ihan luonnostaan kun "yksikseen" uistelee ja saa kalaa, isojakin mutta heti kun vieressä on joku "mautsitumi souttarilla" koira vielä etupenkillä niin nöyryytys alkaa todenteolla nimimerkillä niskat nyrjähtänyt useasti tälle kautta. (eilenkin)

Niin sitten asiaan. Tuskin kukaan meistä haluaa suorittaa sitä keltaisen liivin valvonta hommaa SM-Nuasjärvellä 2015? Aattelin kipparin valtuudella järjestää meistä nyt reilun rehdisti "napakymppi pelin", pelin josta saatte valita herra persekuvan A,B,C ja mahdollisesti herra D:n omaan SM-miehityksen vahvistukseksi.

Tietoa ja taitoa löytyy kaikista herroista mielin määrin mutta ossaako kukaan oikiasti onkia onkin toinen juttu sen saatte itse kokea...HI!

Herra A. 

Marko "Makke" Silvan. Jämsän kasvatti rautaisella hermolla ja monipuolisuudellaan poikkeuksellinen yksilö. Erityisosaaminen kokki kolmosen taidot vaikka kesken uistelupäivän...

Herra B. 

Jyri "jykke-pappa" Immonen. Sotkamon oma "poika" ja aina valmiina mihin tahansa projektiin rautaisin ottein. Luonteva valinta tarkkuutta vaativille kriteereille. Erityisosaaminen suunnistus kalapaikoille...

Herra C. 

Janne "Niskalaukaus" Hyvönen. Vuokatin nopea lahja mailmalle. Erityisosaaminen painottuu mihkä tahansa korjausta vaativaan tehtävään...

Herra D. 

Sami "Sinttivintturi" Tervo. Sotkamon lahja omalle kylälle. Erityisosaaminen kirjoitella kaikki julki, kalapaikatkin ja sitten ihmetellä miksi ei nyvi...:D

Innolla odottelemme nyt kollegoiden kutsuja isojen poikien kisaan mutta sen verran realistisin mielin kuiteskin että emme säikähdä jos käy niin kuin tansseissa konsanaan...

Rannalla kuin nalli kalliolla...:D

-ST-