Visiitti Suomenselän vedenjakaja cuppiin...

No nyt on avattu kisakausikin ja millaisessa paikassa niin huh huijaa. Ex tempore reissu Vedenjakaja cupin avaus kisaan Näläntöjärvelle, OPM-passi leiman toivossa. Hurjia huhuja järvestä on moni varmaan kuullutkin ja voinpa kertoa että huhut on muuten enemmän kuin faktoja mutta hirveästi emme viitsi niitä levittää. Käyköön jokainen lukemassa cupin omilta sivuilta mistä on kysymys.

Meidän poppoo rupesi hiljan haaveilemaan Päijänteen SM-paikasta vuodelle 2016 ja monen moista viritystä ja suunnitelmaa ollaan mietiskelty ja tämä mahdollinen visiitti oli yksi niistä. Alunperin olimme menossa täysillä kisaan mutta veturin rikkoutuminen unhoitti homman mutta niin vain saimme veturin kuntoon ja reissu onnistui. Sen verran ongelmallinen kuitenkin kuvio oli ettei treenailemaan päästy. Paikalle saavuimme ns. raakana eli realistia toiveita menestymisestä ei suuremmilti ollut mutta kohtuu sija eli mahdollinen OPM-leima tuntui rehellisessä hauen vedossa hyvinkin mahdolliselta...

Kertokoon tämä kuvatus että maalla oltiin ja sen myötä meininki oli luonnollisesti kuin maalaismarkkinoilla konsanaan, rentoa ja samalla hyvin toiminnallista...

Ahtaan sataman johdosta eikä kyllä sinne johtava tiekään vetänyt kuin yhteen suuntaan kerrallaan oli järjestäjien pakko pysäyttää porukka kauas pois kisakeskuksesta mutta eihän se ollut mikkään kun liikenteen ohjaajilla oli lällärit ja pelit niin veneramppi pysyi koko ajan oikein tehokkaassa käytössä...

Toista vuotta elävässä vedenjakaja cupissa oli jo melko ison kylän meininkiä kun pitkä liuta sponsoreitakin saatu kasaan ja selkeästi tälle cupille on ollut tilausta kun nytkin paikalle ahtautui 50 venekuntaa...

Rantamaisema on muuten aika lohduton näky. Näky mikä suorastaan lamaannuttaa kun vesi korkialla pitkin mehtiä mutta ei se ole mikkään. Tämä Näläntöjärvi tarjoaa poikkeuksellisen kasvualustan hauelle ja sen voimme kertoa että sitä RIITTÄÄ!!!

Nooh eipä alkanut Sinttivinttureiden kisa mitenkään loistelijaasti kun vihdoin viimmein kuntoon tullut pajero jäi "taas paikalleen" tosin tällä kertaa pitännee kipparin katsella myös peiliin ennen kuin valitsee parkki paikkana olleen pellon pehmeimmän ruudun. Ilmeisemmin järjestäjät osasivat varustautua moiseen kun paikalla oli traktori minkä apuja luonnollisesti tässä tarvittiin...

Mr. Kuhakunkkukin eli jo legendaksi muodostunut Tikkasen Jöökikin saapui uittamaan kuhavaappujaan järven runsaslukuisille hauille...

Tulvatilassa oleva järvi, Ahdas satama ja matalat rannat aiheutti hieman rantautumisongelmia mutta hyvinhän ne kaikki mahtui mutta melkein tekisi mieleni sanoa että näissä karkeloissa tarvitaan oikiasti kumppareita...;)

On siinä euro taas poikineen rivissä...

On siinä matalassa järvessä vesi muuten meleko sekaisin kun kaikki 50 rusettia alku kiihdytyksissä turbulinssineen tekee. Näläntöjärven keskisyvyys on muuten 71cm joten päätelkääpä siitä jotka ei paikalla ole käynnyt...:D

Oikea pelti specialisti Seppänen ja "sopusuhtaiset" kuusi metriset säippävavat...:D

Kyllä kipparia vielä hymyillyttää ja hymyillytti koti matkallakin vaikka ei ihan onki taipunut odotus arvoisesti...

Venekuntamme koostui allekirjoittaneesta eli Sami Tervosta, Silvanin Markosta sekä "vierailevasta mestarista" eli kuvassa olevasta Paavolan Tatusta...

Mielestämme pilkit ja taktiikat oli kyllä kohdillaan kun vain oltiin kalojen yllä...

Aina niin velmu Savon lahja hauen uistelulle eli Rytkös Jokkekin oli hieman hämmentynyt kun mahtava saalis ylsi vasta neloseksi...;)

Niin siitä OPM-leimasta vielä... Rehellinen hauen veto... Joskus tekisi mieli sanoa että voi P..K.L. mutta enpä sano kun tietohan se oli että ilman treeniä ei voi pärjätä mutta mielestämme vedimme kolmen tuntia hemmetin hyvin ja kaksi tyhjää tuntia kostautui aivan liikaa tällaisessa viiden tunnin massakisassa...:(
Hitto kun se haapuilu kalojen etsinnässä olisi saatu pois niin jonkun pykälän ylempänä olisi oltu...HI!

Tulokset täältä kunhan ilmestyvät.

-ST-

Se ensimmäinen reissu...

05.05.15 oli lopultakin se päivä jolloin pääsimme omalla kalustolla kalaan. Venhohan on ollut tovin ja toisenkin valmiina mutta trailerin vetäjä on ollut poissa pelistä jonkun tovin joten eipä sitä sitten...
Odottavan hermot nyt pettää ennemmin tai myöhemmin ja eilessä iltanahan ne petti. Tuolloin pistimme venhon ranchilla volkkarin persieseen kiinni ja suuntasimme kylille odottelemaan huomista eli tätä päivää.

Reippaan viiden asteen yöpakkasen lauhtumista odotellessa aamu lämpesi oikein mukavaksi kalakeliksi tosin tuulla vihmasi ajoittain melko hyytävästi mutta mentävä oli. Suunta kylän loivimmalle rampille ratatien varrelle ja venho järveen. pikatestit osoitti että kaikki ok eli vene liukuun kohti kalapaikkoja Sapsoperään kuhilusten kiusuuseen.

Pitkän talven jälkeen kaikki onget oli vedessä ehkä viisi sekunttia myöhemmin kuin normaalissa kisatilanteessa ja eipä mennyt kuin hetki tuosta kyydissä oli ruokakuhia molemmille asti. On meinaan hienot kalavedet kun ei hirveitä ponnistuksia tarttee tehä...:D

Kauden ensimmäinen selfie ja samalla oikea belfie...:D

Sanotaan että vuodet ei ole veljiä keskenään ja tässä onkin aito todiste siitä että nämä isommat kevät kuhat oli 300 metriä toisaalla kuin normaalisti. Ääh mitä me vedätetään kun kerrrankin nykäsi...;)

Meidän veneessä on aina pikku kisa pystyssä ja tämän kuhan myötä voittajakin ratkesi aika kirkkaasti...

Luonnollisesti isomus oli meidän tapojen mukaisesti liian suuri yksilö ruokapöytään joten kuhilus pääsi jatkamaan kasvamistaan...

Ei kipparin riemulla rajaa kun reissu oli onnistunut...
 

Niin reissu oli vähintään onnistunut mutta monien muuttuvien asioiden johdosta edessä on vielä yksi pajapäivä ennen kauden ensimmäistä kisaa. Missä ja milloin Sinttivintturit sitten iskeekään aika näyttää mutta jossain käymme joka tapauksessa hakemassa sitä kuuluisaa nöyryyttä...:D

-ST-

Nuorten pilkkitapahtuma Särkisellä...

Moneskohan kerta liekään mutta taas kerran olimma porukalla tekemässä joitain hyvää kalastuksen suhteen. Kainuun vapaa-ajan kalastajien lanseerama nuorten avoin pilkkikisa tapahtuma on oiva esimerkki miten hienon kalastusharrastuksen pariin saadaan nuoria lisää pois videopelien virtuaalielämästä. Oikeita elämyksiä oikeasta elämästä ja ilman vielä.

Ilmainen tapahtuma kalaisalla Särkisellä ja kaikille vielä palkinnot saa väkisinkin nuoren hymyn esiin vaikkakin ilma sattui tällä kertaa kehnonlainen. Meitähän moinen haitanna kun olimme sitätiloissa esittelemässä ja kertomassa vetouistelusta ja uutena tulevana villityksenä jigikalastuksesta. Pöydät notkuen uistimia ja parilta näytöltä pyöri diaesityksenä kuvia sinteistä, veneistä ja olipa joku sattuma isomuskin photoshopattuna meidän naamoilla...;)

Ohessa kuvatus näyttelypöydältämme. Näytöllä sintti ja tausta täytettynä se ensimmäinen kymppi...

Pistimme esille myös yhteistyö kumppanimme Heimovaappujen kampetta...

Meidän Silvan ohjeistamassa nuoria jigittelyn saloihin...

Niin että onko kalakärpänen puraissut Olavia?

Nuoret alle 8-vuotiaiden voittajasta kuulemme taatusti tulevaisuudessa lisää kun onhan kyseessä hauen uistelun euroopan mestarin kasvatti...

Sarjassa alle 12-vuotiaissakin on kovan koulun kasvatteja..

Sarjassa alle 15-vuotiaissa jo mestareita kehissä...

 
Jos allekirjoittanut olisi kykyjen etsijä kalastuspiireissä kuten lätkässä isot pojat konsanaan varaisin näistä jo muutaman nimen mustaan vihkoon tulevaisuuden menestymis varalta...HI!

Tulokset, kuvat ja muutakin juttua Kainuun vapaa-ajan kalastajien sivuilta.

-ST-

Varma kevään merkki?

Etelän poijat hehkuttaa sosiaallisessa mediassa kauden aloituksesta vai se että meillä on lumen syvyys laskenut alle 60 sentin???
Ei kumpikaan niistä vaan varma kevään merkki on kun poikain veneessä rupeaa stauffit vaihtamaan paikkaansa uusien virityksien johdosta. Tietämättömille kerrottakoon stauffin olevan eräänlainen putkikiinnike jonka avulla veneen varustelu toteutetaan.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana vene on ollut pajassa joka helvetin kevät enemmän tahi vähemmän levällään. Jos venho ei ole mennyt oikeesti rikki niin syynä on ollut pitkän kesän aikana muuttuneet mielihalut. Tiiättehän te sen että joskus tekee vain mieli kokeilla jotain uuttakin eikä aina sitä uunipottua Matti Vanhasen tyyliin...;)

Tänä päivänä allekirjoittanut ja päämekaanikko aloitti tekemään 4.0 version targakaaresta. Viime kesänä Kuhmon Ontojärvellä sain vision levitettävästä T-mallin targakaaresta. Ajatus tai siis haave olisi nyt tehdä keskipulpetin runkoa myötäillen kahdeksan putkinen kaari jonka voisi sitten tarvittaessa levittää täysleveäksi eli kymmenputkiseksi.
Tämä kahdeksan putkinen targakaari mahdollistaa kapeutensa johdosta säippien kanssa heilumisen samaan aikaan kuin uistelemme normi plaanivehkeillä. Hybridiksi ristitty uistelumuoto antoi viime kesänä sen verran mukavasti karkiampaa kalaa meille että pakkohan siihen on enemmän perehtyä tulevana kesänä.

Ensin me suunnittelemme... Mittaillemme... Rälläköimme...

...Ja hetken päästä hitsaillaan mittavirheitä kuosiin...:D

Paljon muutakin on ehtinyt tapahtua kuten sähköjen uudistamista, sähkötakiloille ohjauskytkimet kojelaudalle, elektroniikalle uudet paikat, servokaasua sepitetty jne. Kaikki on luonnollisesti oman käden tuotoksia ja päämekaanikon lausahdusta lainatakseni pääasia on että tunnistettavissa on vankka käsityön jälki ja sitä se kuulkaa on...HI!

Kilpakumppaneille ja muillekkin teollisuus vakoillijoille tiedoksi että kaikkia "legendaarisen pajan" tuotoksia vahtii itäsiperianlaika Nikolai...

-ST-

Jykke-Papan vaappukurssi...

Moneskohan vuosi liekään meidän Jykke-Papalla vaapunteon opetuksessa? Omien sanojen mukaan liian monta mutta miestä kun katselee "sorvin äärellä" niin vakavasti näyttää että kymmeneskin olisi tulollaan. Pikku tarkkuudestaan ja taitavista käsistään tunnettu mies istuu tähän hommaan kuin Paul Hogan krokotiilimieheksi...HI!

Vaappukurssien jatkuvuus kertoo oivasti kysyntää olevan eikä opetuskaan raiteiden vieressä ole kun samainen veturi vetää vaunuja vuodesta toiseen. Tämänkin talven kurssille ilmoittautui reippaat 25 nikkaroijaa ja arvatenkin vaapputtimia tullee kuin liukuhihnalta kunhan vauhtiin pääsee.

Suureen joukkoon mahtuu monenmoista taitajaa sekä ensikertalaisia. Uusille oppilaille opetetaan perinpohjaisesti kaikki valmistusvaiheet sekä mahdollisimman paljon erilaisia vaihtoehtoja jotta kalan saanti omatekoisella vaaputtimella olisi todellakin mahdollista.
Kurssin konkareista voi jo jotain päätellä kun samaiset kaverit kulkee matkassa vuodesta toiseen ja tarinoiden mukaan kalaa on tullut TOSI HYVIN tai sitten ei? Lajin luonteeseen kuuluu ainainen kalamiehen selittely (sisältyy opetukseen) ja rehellinen huijaaminen niin meneppä ja tiedä oikea vastaus...;)

Nooh varmaa on kuiteskin se että kurssilla on mukavata ja nauru raikaa ja uskoisimpa että hyvin monelle uudelle nikkaroijalle käy kuten näille konkareille että iltamasta muodostuu aeka helposti hyvinkin odotettu hetki, hetki jota odotetaan koko viikko...

Kädentaitoa joidenkin kohdalla ei voi kuin ihailla ja uusien kurssilaisten intoa ja tarmoa myöskin ja se fiilis mikä kurssilla on jotain minne kieltämättä kaipaa.
Ehdottomasti allekirjoittaneena uskollan suositella kaikkia kiinnostuneita seuraamaan ensi vuoden kurssi-ilmoituksia Sotkamon kunnan kansalaisopiston sivuilta. Toki kerromme myös täällä kun sen aika tulee...

Seuraavassa joitama kuvatus torstaiselta kurssilta:

Kurssilla on tietty myös kahvipaussi ja hyvässä porukassa homma on jalostunut oikein odotetuksi hetkeksi. Kurssin puolesta on kahvit mutta jokainen tuo vuorollaan kahvileivän tai jotain muuta maittavaa. Viimeksi oli Kallen vuoro joka toi rouvansa kanssa oikein kahdet täytekakut edellisen päivän Kallen nimipäivän kunniaksi...:D

Vaaputtimia on vähän joka lähtöön kuten tämä hitusen "provosoiva" Talvivaara vaappu...

Vaappuja voi myös koristella muullakin tavalla kuin hileillä, folioilla, maaleilla. Naisellinen näkymä onkin Riitan kohdalla varsin huvitteellinen mutta mitä sitä. Onhan koristeellisilla uistimella meriittilistoilla +13kg hauki ja loppuun kuuden kilon kuha!!!

Melkein voisi sanoa että yhden kohdalla homma on lähtenyt ihan lapasesta kun vaaputtimia valmistuu 600 kappaleen erissä. Melko moni myyntiinkin tekevä ammattilainen saisi ottaa mallia nopeudesta...

Allekirjoittanut on keskittynyt puhtaasti pohjien tekoon. Reippaat 250 aihiota alkaakin olla sillä mallilla että osa siirtyi jo varastoon odottelemaan kevään tuloa ja kurssin loppua jotta maalausvehkeet "kotiutuisi" varastooni. Kuvassa on erilaisia maalaus-sabluunoita sille The project roach fishille...
 

Joo pakkohan se oli tehdä pikku videoklipsi a´la lumian storyteller...

Loppuun pittää vielä kiitellä Jahtivälinettä kurssitavaroiden toimituksesta ja Heimovaappujen heimopäällikköä lakkahommista.

-ST-

Katu-uskottavuutta???

Katukuvassa, kaupassa ja missä vain julkisessa tilassa Kainuu-Savon akselilla saattaa jatkossa vilahtaa tummiin pukeutuneita hupparimiehiä pipot päässä. Ennen kuin arvon lukija panikoit ja soitat hätänumeroon että on tapahtumassa ryöstö tummiin pukeutuneiden puolesta kehottaisimme katsomaan hitusen tarkemmin niin huomaat että hei nämähän on niitä  "maankuuluja" Sinttivinttureita joiden onki ei ole enään liijalti taipunut...:D

Positiivisen palautteen voimalla kuitenkin rynnistämme kohti huomista täydellä sydämmellä ja yhdessä tuumin päätimme nostaa hitusen leukaa sekä profiiliamme uusilla asusteilla joka kyllä erottuu katukuvassa ja jatkoa piisaa kunhan keritään.

Kaikessa hiljaisuudessa olemme nälkäisinä suunnitelleet vaikka mitä ja päällimmäisenä on pyörinyt ajatus näkyvyyden puolella. Heimovaappujen huppareiden myötä oli aika luontevan helppoa tehdä samalla konseptilla omat versiot niistä jatkoksi kun pääsimme vielä tutustumaan Joen tukkutiimiin ja sen mallistoon. Lopputuloksena oli tietty niin ISO pahvilaatikko että oikein postista kotia asti toimittivat...HI!

Meidän vanhat tiimiasusteet alkoi olla siinä jamassa että jos risaisuus ei haitanna niin härski "kalanhaju" herätti raskaankin teollisuuden työskentelijätkin. Eihän sellaisen asun kanssa suoraan sanottuna iljennyt satamasta poistua muualle kuin järvelle eikä pelkkä kala-asu oikein vapaa-ajalle muutenkaan sopinut. Meillä on siis aina puuttunut sellainen rento vapaa-ajan mainosasu jolla olisi "herätetty" huomiota muualla kuin veden äärellä.

Tämä huppari hommeli onkin suunnattu ensimmäisen kerran julkiselle paikoille ja toivon mukaan herätämme positiivista huomiota näillä? Ainakin kevääseen asti näiden pitäisi toimia kohtuu hyvin mutta veikkaampa että kesän mittaan suattaapi ruveta haiskahtamaan ainakin allekirjoittaneella hauelle ja sillähän miulla onkin erikseen ns. Kirkkohuppari....:D

Seuraava isompi askel onkin tarkoitus hoitaa kevään aikana jotta saisimme hommattua oikean tiimiasun harrastusta ajatellen. Se että onko se miten ammattiasu kala hommiin vai maltillinen versio jota voisi käyttää myös vapaa-ajalla hakee vielä uomiaan tovin ja toisenkin ja mielellämme otamme hyviä vinkkejä mahdollisista vaihtoehdoista.

Tähän väliin täytyy kyllä kehua Joen tukkutiimiä todella nopeasta toiminnasta ja hemmetin iso kiitos ite heimopäällikölle että hihkaisi meille tuon paikan niin asia eteni kerralla vähintään valovuoden ja jatkoa ajatellen baana on auki kuin moottoritie aamuyöstä...:D

Meidän makke sai kunnian pukeutua ensimmäisenä ja onhan tuo meidän makke sellainen hymypoika että aina kun etsimme  yhteistyökumppaneita niin eipä muiden tarvii liijalti hikoilla...;)

Selässä lukee luonnollisesti meidän kotisivujen sinttivintturit.com teksti ja alla ohjaavasti sitaateissa "siellä ne poikain kalajutut on..." Tällä slouganilla onkin tarkoitus herättää jonkin moista humorista kiinnostusta sivuilemme...

Molemmista tisseistä löytyy painatukset. Toisessa meidän logo ja toisessa luonnollisesti yhteistyö kumppanimme logo...

PS.Heimovaaput voitti muuten Erä-lehden vuoden vetoviehe kuhalle 2014 tittelin!!!

-ST-

Juhlan paikka???

Blogipäivitys numero 200 on nyt tosi asia!!!

Monta monen moista kommellusta ja onnistumista on tuohon määrään sopinut. Mieleen tulee tietty nuo alun mahalaskut kisoissa kun ei oikeen onki taipunut ja silti kirjoitimme noikin itseämme nöyryyttäen. Sittempä välissä olikin muutama lihava vuosi joiden jälkeen jäimme "eläkkeelle" pariksi vuodeksi kisa-areenoilta.

Välivuosien myötä myös tämänkin blogin päivitykset hiljeni hetkeksi mutta tänä vuonna iskimme sitten täydeltä laidalta takaisin areenoille. Lukija määriä katsellen huomaa selkeesti että on teillä arvon lukijoilla ollut hauskaa kun paluun myötä olemme rypeneet välillä niin pohjalla veneen lattialla että pilssivesikin on tutuksi tullut...HI!

Nooh ei nuo vastustelut suuremmiten mittään vaikuta meidän toimintaan kun ikäsän ollaan kuitenkin porukassa touhuttu ja touhutaan vieläkin. Tuosta ikä hommasta todisteena voitaskin heittää että ollaanhan me oltu netissäkin jo kymmenen vuotta.
Se ensimmäinen juttu oli 28 päivä maaliskuuta 2004 kun julkaisimme kavereille mitä tuleman pitää ja 16 toukokuuta samaista vuotta avasimme nettisivumme julkiseksi.

Nykyisin olemme myös facebookissa ja tykkäämällä meistä saat heti uuni tuoreet kipparin pakinat kuten tämän sinttivintturit blogin päivitykset seinällesi. Tällä hetkellä meillä onkin jo reippaat neljä sataa tykkääjää ja pikku hiljaa määrä vain kasvaa.

Joo asiasta toiseen ja sivutaampa hitusen tulevaa kautta kun uistelukausi on paketoitu täällä jäiden myötä. Ajatus ja ennen kaikkea tahtotila pistää ensi vuonnakin kisailemaan mutta miten ja missä päin Suomen niemeä riippuu puhtaasti uusista kisasäännöistäkin. Huhujen mukaan tiedossa on suuria mullistavia sääntöuudistuksia ja hyvä niin kun homma on oikeesti menossa pahasti väärään suuntaan. Kymmenen vuotta sitten kun mekin aloittelimme kilpailemista oli tuolloin joukossa ihan perinteisiä ratittomiakin veneitä ja muita pieniä pulpettiveneitä mutta nyky mittapuussa pitää olla vähintään satanen pannu persieessä ja ukkoja läjä sekä kaikki muu apuvälineistö mitä rahalla vaan saa. Ehkä juuri tästä syystä sitten ihmetellään kuinka pikku hiljaa laji ukkoutuu?

Iroonista kuitenkin se että eri cuppien starttimääriä katsellessa huomaa kasvua tapahtuneen monessa mutta jätetäämpä joka cupista poissa ne "isolla rahalla tehdyt kisat" niin ei hyvältä näytä tulevaisuus mutta toisaalta OPM-cuppihan onkin aivan oiva tähän valintaan jos mielii kiertää vain näitä valikoituja isoja kisoja tai miksipä ei muitakin tavan kisoja pitkin Suomen niemeä.

Tämä vuosi olikin oiva todiste siitä että porukka alkaa ehkä toimia juuri näin? Tämän vuoden tulostaso oli ensimmäisen kerran niin huikea että "teoriassa" oli helpompi päästä SM-kisoihin omien cuppien kautta kuin tästä valtakunnallisesta OPM-cupista vaikka paikkoja onkin jaossa 30. Ennen tätä mullistuksen vuotta cuppi paini hännän osalta vähän niin kuin "säälipaikkana SM-kisoihin cuppina" kun nippa nappa pääsijät olivat huomattavasti huonommin ansioitununeet kuin omien cuppien juuri viivan alle jäänneet venekunnat.

Kärkipää on taasen ollut oiva mittari tulevista Suomen mestareista kun vuodesta toiseen samat heput hallitsee sitä pelottavan ylivoimaisesti.

Vielä tuohon ukkoutumiseen. Olemmehan mekin syyllistyneet jossain määrin siihen kun meitäkin on aina kisoissa ollut kolme ja kerran neljäkin. Hyvä porukka ja kulut on taloudellisempi jakaa kolmelleen kuin kaksin siinä pari syytä mutta auttava käsi parikin käy kieltämättä mielessä mutta tarkemmin miettiessä kertaakaan ei olisi ukko määrään homma kaatunut vaikka yksi meistä olisi puuttunut. Mielikuvana sitä äkkinäinen miettii että helpompihan sitä on kolmelleen onkia ja tavallaan onkin mutta ompa allekirjoittanut vetänyt vielä hurjempiakin kasseja kalaa kyytiin siviilissä yksin kuin kolmen porukassa ikkään kisoissa. Toki täytyy myös muistaa se että paljonko kalaa olisi ollut enemmän tuolloin porukassa? Niin ja onhan kisahommat kuiteskin henkisesti vaikeita ponnistuksia kuin rennot siviili uistelut niin senkin tähden porukassa on mukavampi pohtia eri variaatioita kuin yksin.

Suuremmitta kiertelemättä ilmaisemmekin harmimme kotoisan Honda cupin tulevalle "miehistökerroin" uudistukselle. Me koemme tässä harmiksemme porukan hajottamisen ja kaitpa moisen haluattekin???
 
Tästä pääsemmekin sopivasti aasin siltaa pitkin siihen uudistukseen mitä meidän mielestä pitäisi pystyä ajamaan eteenpäin. Ainakin allekirjoittanut on joutunut melko monta kertaa selittämään uistelukisojen valtavista kalasaaleista sekä sen myötä "jatkuvan kehityksen kantamisesta" ja onhan sitä syytäkin. Nykyisin kun kalamäärät puntarilla on jo niin huolestuttavan valtavia että eipä ole kuin ajan kysymys milloin hommaan oikeasti puututaan? Monessa cupissa onkin asiaan reakoitu mainiolla idealla tyyliin kolme-viisi mitan täyttävää kalaa per laji puntarille ja niistä noteerataan voittaja. Moinen idea säästää taatusti kalastoa ja eikä ennen kaikkea herätä pahennusta muissa!!!

Summa summarum mailma muuttuu ja mekin osaamme muuttua tai ainakin sopeutua jollain tapaa mailman menoon soveltuvaksi. Onneksi vielä ei ole isojen liikkeiden aika vaan aikaa on talven verran...

-ST-